Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Outo ja olematon näyttelyarvoitus haastaa katsojan – tapettitaiteeseen piirtyy tuttuja kuvioita

Kuvataide Getting intimate. Nikki Jääskeläinen Galleria 3H+K 14. kesäkuuta saakka. Galleria 3H+K ennätti ensimmäisenä avaamaan ovensa taiteennälkäiselle porilaisyleisölle. Ensimmäisen viikonlopun aikana helsinkiläistynyt Nikki Jääskeläinen työsti tilassa prosessimaisesti rakentuvan tapetti- ja piirustusinstallaationsa performatiivista osioita. Nyt geometrialla ja vastaan vikuroivilla valmismateriaaliaaleilla leikittelevä kokonaisuus on tulkintaa vaille valmis gallerian lattiaa myöten. Seitsemän osion teoskokonaisuus keikkuu keskeneräisen ja olemattoman kohtaamispisteessä. Arkinen raakamateria on haastanut taiteilijan lähestymään itseään uusin tavoin: Seinään ripustettu valkea vuotakolmikko kihartuu kulmiltaan. Pitkälle seinälle sommiteltu tapettiraita houkuttelee lähelleen tutkimaan, onko kyseessä oikea teos vai kenties valoilmiön aikaansaama suoraviivainen juopa. Heleänsinisen paperitapetin liimaus muodostaa neliön. Kuinka niukoista aineksista taiteilija voi näyttelyn valmistaa? Jääskeläinen rakentaa katselmuksensa yksinkertaisten elementtien varaan, mieluiten musteen ja hiilen kanssa työskennellen. Getting Intimate –näyttelyssä piirrosjälkeä vankistaa vahvasti itse tila. Arkkitehtoninen minimalismi resonoi villisti lepattavien ajatustenalkujeni kanssa jopa niin että lattian liannut askelpolku alkaa näyttää ikuisuuden symbolilta. Näinkö näyttelyiltä pitkään piilossa pidetty silmä toimii tauon jälkeen, tekee olemattomastakin taidetta? Täysin abstraktiin ilmaisuun ei taiteilija kuitenkaan tukeudu. Muutamiin kohtiin tapetilla kuorrutettuja seinäpintoja on sudittu summittaisia ranskanliljoja, ehkä pyrkimyksenä riisua heraldinen symboli historiallisesta painolastistaan: Kelttien kolmipäinen keihäänkärki ja myöhemmin keskiajan vaakunoissa esiintynyt kuvio on liitetty uskoon, viisauteen ja ritariuuteen. Outo kuvio on innoittanut taiteilijaa seuraamaan kiemuraisia muotojaan. Sattumaa vai ei—avajaisviikonlopun taideperformanssin hedelminä toisaalla valmistapettiin piirtyneet käppyrät tuovat mieleen kevään kuvioista mieleenpainuvimman—sen, jonka nimeä ei jaksaisi toistaa. Koristeellista näyttelyarvoitusta ratkoessa, kipunoi mielessä vääjäämättä kysymys, tekeekö koronakevään piikkipallo pesän taiteeseen pidemmäksikin aikaa vai voisimmeko siirtyä käymistilasta pois, nähdä vihdoinkin eteenpäin.