Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Huuhkajavuori Blues tarjoili hienoja elämyksiä kärkiartistin puuttumisesta huolimatta

Huuhkajavuori Blues. Old Union Blues Band, Slim Butler & Slim Cuts, Jake’s Blues Band & Maria Hänninen, Emilia Sisco & Helge Tallqvist Band. Huuhkajavuoren lava, Lavia, 17.8. Yhdennentoista kerran järjestettävä Huuhkajavuori Blues on LaVia Blues Societyn, pienoisen harrastajayhdistyksen, voimannäyttö. Vuosi toisena jälkeen paljon nähnyt ja kokenut korkealla kukkulalla nököttävä mutterilava pihapiireineen on täyttynyt väestä. Ei pelkästään bluesin harrastajista, vaan myös tuttujen tapaajista, melkein kuin laajennetun luokkakokouksen ja kyläjuhlan yhdistelmässä. Erona aiempiin vuosiin oli varsinaisen kärkiartistin, vetonaulan, puuttuminen. Tarkkasilmäinen bluesvieras väitti sen vähentäneen ennakkoon kävijämäärää sadalla tai kahdella. Oli miten oli, niin sisä- ja ulkotiloissa väki vaikutti kuitenkin tyytyväiseltä ohjelmatarjontaan, joka oli jo opittuun tai totuttuun tapaan monipuolinen. Tutulla lavalla vuosikymmeniä käynyt peruslavialainen totesi, että meno on yhtä hauskaa kuin ennen vanhaankin, tosin nyt tappelut puuttuvat kokonaan. Yhdistyksen perustajajäsenten oma houseband, Old Uniuon Blues Band, osasi lämmittelyn taidon ja yleisön luotsaamisen perimmäisten rytmikuvioitten siniseen maailmaan. Slim Buler & The Slim Cuts, napapiiriltä alas laskeutunut, mutta bluesin taitoasteikolla yläilmoihin noussut yhtye lunasteli lupauksia jo pari vuotta sitten. Nyt bändi on valmiimpi kuin koskaan. Puhakka – Raudaskosken kitarakaksintaistelut ovat saavuttaneet sellaiset mittasuhteet ja luoneet sellaisen lavakarisman, että sitä seuraa suorastaan herkeämättä ja henkeä pidätellen. Ja että meno olisi edelleen täydellistä ja pysyisi koossa, Mikko Löytty bassossa ja Jartsa Karvonen rummuissa turvaavat selustan. On ilo seurata toimintaa, jossa yhtyeen jäsenet tietävät joka hetki missä mennään ja miten. Jake’s Blues Band on yli neljännesvuosisadan ikäinen bändi Toijalasta, mutta tullut sen takaa lujaa. Trion alkuperäisjäsenet ovat tallella, töissä ja hyvässä huomassa. Jake Yrölän , Toijalan Jimi Hendrixin, kitaroinnista huokuu maanläheisyys, mutta sen sijaan soitto itsessään hoituu vallan taivaallisesti. Soittotatsi, varsinkin sen soolo-osuuksissa, muistuttaa intensiivisyydellään jopa metallikitaristin otteita tuoden mieleen vaikkapa tämän genren edelläkävijän, edesmenneen Miika Tenkulan . Hyvä taidon ja suosion mittari on myös yleisön reaktio. Kun aplodit irtoavat spontaanisti ja jalat ryhtyvät lyömään tahtia, ollaan asian hyvässä ytimessä. Näin kävi kun Jake joukkonsa kanssa loisti kelpo bluesrockit ja soolot siihen lomaan. Maria Hänninen kitarassa oli yhtä taidokas ja idearikas kuin edellisellä viikolla itsenä Ken Hensleyn kanssa musisoidessaan. Emilia Sisco ja Helge Tallqvist . Sukupolvien välinen kuilu umpeutui ensitahdeista. Emilian minimalistinen ote oli tunnelmallinen tuokio, jossa ei ollut kiire minnekään. Helgen ei tarvitse todistella mitään, tästä kertoo hänen vahva ja vankka tapansa fraseerata huuliharpulla ja joskus todella ennen kuulumattomasta, yllättävästä kulmasta. Yksi hänen erinomaisuuksistaan on seurata jokaista soittajaa ja solistia soittaessaan. Näin hän tietää tarkalleen koska tulee mukaan ja miten. Emilia Sisco on aina ollut hyvä, mutta nyt hänestä on kasvanut ja kehittynyt aito bluesin tulkitsija. Täysikuu valaisi Huuhkajavuoren ja sen paljon kokeneen lavan, kun sunnuntain puolelle siirtynyt ajanjakso jätti taakseen yhden hienon elämyksen. Oikaisu: Tässä uutisessa oli aiemmin kirjoitettu Jake Yrölän nimi virheellisesti muodossa Jake Yrjölä. Virhe on korjattu uutiseen.