Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Tyrkyttäjästä kasvoi rento kehittäjä: ”Elävä tori on kunnon kaupungin mitta”

Mari Antikainen on ollut tori-ihminen pienestä asti. Jo viisivuotiaana hän myi pari vuotta nuoremman pikkuveljensä kanssa kieloja synnyinkaupunkinsa Haminan torilla. Sisarusten isä oli tuonut lapset torille torikauppiaana olleen sukulaisen huomaan. Kun isä palasi takaisin, Mari-tytön kielokimput oli myyty loppuun, mutta pikkuveljen ei. – Miksi näin, kysyi isä. – Mari tyrkyttää! marisi pikkuveli. Tuosta pikkuveljestä kasvoi sittemmin autokauppias, joten myös hän lienee oppinut sittemmin joitain myyntikikkoja. Torimyyjänä myös aikuisena työskennelleenä Mari Antikaisella on selvä näkemys torien tärkeydestä. – Elävä tori on kunnon kaupungin mitta. Mari Antikainen on toiminut nyt reilun vuoden päivät Porin kaupunkikeskustayhdistyksen toiminnanjohtajana. Kaikkein suorinta tietä hän ei ole urallaan tähän asti kulkenut, vaan matkaan on mahtunut kaikenlaista. Haminasta Antikainen muutti pois ylioppilaskirjoitusten ja parin välivuoden jälkeen Joensuuhun, jossa hän opiskeli yliopistossa aluesuunnittelua. Välivuodet olivat kuluneet siinä välissä sekalaisia hanttihommia tehden, joten lukuhalut olivat kovat. Antikainen sai maisterinpaperit reilussa kolmessa vuodessa. Hän meni myös naimisiin ja sai muutaman vuoden välein kaksi lasta. Perhe muutti miehen työn perässä Satakuntaan, ensiksi muutamaksi kuukaudeksi Raumalle ja sitten Poriin. – Kun nuorempi poikani oli vain kolmen kuukauden ikäinen, näin lehdessä ilmoituksen työpaikasta, joka oli kuin luotu minulle: Satakuntaliitossa haettiin Suomen ensimmäistä EU-rahojen hallintoon liittyvää EU-koordinaattoria. Antikainen epäilee, ettei rekrytoija ymmärtänyt, kuinka pieniä Antikaisen lapset tuolloin olivat. Hän sai paikan. Sen jälkeen Antikainen on työskennellyt monessa eri projektitehtävässä. Hän kävi muun muassa kuusi vuotta töissä Huittisissa, jossa hän paiski hommia Kaakkois-Satakunnan kehityskeskuksen toiminnanjohtajana. 2004 hän siirtyi Prizztechin palvelukseen, ja on pysynyt niillä palkkalistoilla näihin päiviin asti, vaikka onkin ollut välillä lainassa muualla. – Olen itse asiassa Prizztechin palveluksessa edelleen, vaikka suurimman osan työajastani käytän kaupunkikeskustayhdistyksessä. Tämä järjestely on minusta parhain. Koska korona-aika on merkinnyt hiljaiseloa Porin keskustan tapahtumajärjestelyissä, Antikainen on käyttänyt luppoajan esikäsittelemällä yksinyrittäjien 2000 euron tukihakemuksia. – Myös muita tukihakemuksia vuosien varrella käsiteltyäni tiedän, ettei näiden hakemusten täyttämistä ole tosiaan tehty hakijoille helpoksi! Yritämme tulkita hakemuksia hakijoille suotuisasti, mutta aina kriteerit eivät valitettavasti vain millään täyty. Myös kaupunkikeskustayhdistyksessä on tapahtunut reilun vuoden aikana paljon, vaikka viime kuukaudet ovat olleet koronatilanteen takia hiljaisia. – Kun tulin näihin hommiin viime vuoden helmikuussa, koko yhdistys oli juuri perustettu, eikä siinä ollut juuri lainkaan jäseniä. Säännöissä silti sanottiin, että jo kevään aikana on pidettävä ensimmäinen kokous. Yhdistyksellä oli kova tilaus, sillä jäsenmäärä lähti kasvuun kuin itsestään. Siinä on nykyään 80 jäsentä, joihin kuuluvat myös keskustan alueen kauppakeskukset. Yksittäisiä kauppiaita on mukana noin 250. Antikainen on iloinen yhdistyksen suosiosta. Porukalla on jo tehty onnistuneiksi osoittautuneita kampanjoita, kuten Syä kympil ja kuponkitempaus, jossa jaettiin alennuskuponkeja keskustan alueen yrityksiin. Uusia tempauksia on tulossa, kunhan tilanne taas ne sallii. Antikainen toivoo kehitystyön tuovan uutta elämää Porin keskustaan. Erityisen paljon hän kaipaa uusia, nuoria torikauppiaita sekä muita putiikinpitäjiä, jotta torin sekä keskustan alue pysyisivät elinvoimaisina. Hän toivoo myös hartaasti, että suunnitelmat valtion ja kaupungin virastojen keskittämisestä Teljäntoriin onnistuisivat. Se toisi elämää ja asiakasvirtoja keskustaan. Oman työnsä Mari Antikainen puolestaan haluaisi pysyvän jatkossakin projektiluonteisena. – Työkaverini Prizztechissä sanoi taannoin osuvasti, että me olemme kaikkien alojen kevytasiantuntijoita. Itse koen olevani kehittäjä ja uudistaja. Kun työ saadaan kunnolla käyntiin ja vakiintumaan, minä saatan jo jatkaa uusiin tehtäviin. Vapaa-ajalla Mari Antikainen matkustaa mielellään kakkosasunnolleen Tallinnaan. Korona-ajan ulkopuolella hän on käynyt siellä keskimäärin puolentoista kuukauden välein. Asunto on suositulla Kalamajan alueella. Antikainen tosin osti asuntonsa ennen kuin alueesta tuli trendikaupunginosa. – Asunnon edellinen omistaja oli virolainen julkkis, silloinen öljy-yhtiön pomo Jaanus, joka oli jättänyt asuntoonsa jälkeensä paitsi huonekalunsa, myös viinansa. Virossa uusissa asunnoissa ole keittiökalusteita tai –koneita, eikä edes komeroita. Sähköjohdotkin roikkuvat katosta ilman pistokkeita. Kaikkien tavaroiden jättäminen oli siis iso helpotus, kun niitä ei tarvinnut itse lähteä etsimään. Antikainen nauttii Viron tunnelmasta. Siellä tartutaan nopeasti ideoihin ja saadaan äkkiä aikaan valmista. Antikainen tykkää seurata myös, kun kaikkialla lykitään lastenvaunuja. Virossa on käynnissä kova vauvabuumi. Vitsikäs ja rento Antikainen ei vastaa stereotyyppistä kuvaa kuivakasta hallintoihmisestä. Ehkä iloinen itäsuomalaisuus paistaa läpi. 25 vuotta Porissa on tehnyt kuitenkin tehtävänsä. Antikainen väittää olevansa jo nykyään satakuntalaiseen tapaan melko hillitty varsinkin vieraiden ihmisten kanssa keskustellessaan. Konkreettisen esimerkin kulttuurieroista hän oli kokenut käydessään taannoin synnyinkaupungissaan Haminassa kukkaostoksilla. Kauppiasta ei ollut näkynyt varttiin. Kun tämä oli viimein saapunut, tämä oli huutanut heti uudet asiakkaat nähdessään, että "ai helvetti kun on kauheat kuukautiset!" – Kyllä länsisuomalaisetkin puhuvat, mutta he eivät kerro tuntemattomille heti verotietojaan ja sairaskertomustaan, Antikainen havainnollistaa. Ehkä hyvä niin. Porin kaupunkikeskustayhdistyksen toiminnanjohtaja. Aloitti työn sijaisena viime vuoden helmikuussa, on ollut varsinaisena toiminnanjohtajana tämän vuoden helmikuusta asti. 52-vuotias. Perheeseen kuuluu kaksi aikuista poikaa, joista vanhempi on kokkina pääkaupunkiseudulla ja nuorempi asuu autisminsa takia Antinkartanon viereisessä asumisyksikössä. Harrastaa nuoremman poikansa kanssa ratsastusta ja Viron-asunnollaan käymistä. Viime aikoina molemmat harrastukset ovat olleet hieman jäissä. "Olen harrastuksissa sellainen sarjainnostuja. Kiinnostun jostain lajista, mutta sitten en jaksakaan sitä sen pitempään."