Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Uusi Call of Duty aiheutti kohun jo ennen ilmestymistään - tehdäänkö sotapeleillä suurvaltapolitiikkaa?

Suuri pelitalo julkaisee lokakuussa sotapelin Call of Duty: Modern Warfare . Se on jo nyt kohun keskipisteessä. Interaktiivinen viihde tekee suurvallan Lähi-idän politiikkaa, ja kohu on valmis. Julkaisijat ja tekijät eivät voisi parempaa toivoa. Koetun ja tunnustetun laadun ohella skandaalin käry myy pelejä mukavasti. Vuonna 2007 julkaistu Call of Duty 4: Modern Warfare oli käänteentekevä tapaus. Call of Duty -sarja pomppasi ulos turvallisesta toisen maailmansodasta nykyaikaan ja siitä tulevaisuuteen. Tapahtumavuosi pelissä oli 2011, ja maailmantilannetta katsotaan amerikkalaisen ja brittiläisen sotilaan näkökulmasta. Likaisia hommia Kohua Call of Duty 4:ssa nostatti uusien amerikkalaisten sotien – Irakissa ja Afganistanissa – vanavedessä kulkeva tarina, jossa riehuttiin Lähi-idässä, Azerbaidzanissa, Ukrainassa ja Venäjällä. Nimettömässä mutta öljyrikkaassa Lähi-idän maassa radikaalit ainekset surmaavat presidentin. Venäjällä äärinationalistit saavat aikaiseksi sisällissodan. Normaalia menoa pelien globaalien sotien kentillä. Tai siltä tuntuu nyt. Peli sai jatko-osia ja siitä on julkaistu uudelleenmasterointi myös nykykonsoleille. Lokakuun 25. päivänä julkaistava Call of Duty: Modern Warfare on uusi aloitus, reboot, jonka trailerissa solttu sanoo: ”Me teemme likaiset hommat, jotta maailma pysyisi puhtaana.” Tuota, auts. Järjetön tyrmäys Kehittäjäyhtiö Infinity Wardin edustajat ovat itse todenneet, että tulevan pelin tapahtumat on ”napattu otsikoista”. Se tarkoittaa tosielämän tositapahtumia, uutisia. Traileri ja muut ennakkovälähdykset vähän puistattavat. Taloa putsataan huone huoneelta. Ihmiskilpiä havaitaan. Nainen pyytää apua, kunnes hän aikoo räjäyttää itsensä. Tosielämän erikoisjoukkojen sotilaita käytettiin toiminnan suunnittelussa. Realismi oli tavoitteena. Modern Warfare -sarja ehtikin jo mennä futuristisen villiin sotaan, jossa Venäjä hyökkäsi Yhdysvaltoihin ja maailma keikkui tuhon partaalla. Uutuus tekee paluuta todellisuuteen. Modern Warfare on tekijöiden mukaan ”järjettömän tyrmäävä kokemus ja hauska pelata”. Pelissä kaksi pientä lasta tappaa kotiinsa tunkeutuvan sotilaan. Hauska? Onko se nyt varmasti ihan oikea sana? Urzikstanissa tapahtuu Tietysti tämä on aivan tietoista. ”Säännöt ovat muuttuneet”, sanotaan mainoksessa. Call of Duty: Modern Warfare sijoittuu keksittyyn Lähi-idän maahan Urzikstaniin, jossa sisällissota on muuttunut aikamme globaalien konfliktien sijaissodaksi. Syyria? Kyllä ja ei. Gamespot-sivuston haastattelussa tekijät ovat suoraan sanoneet ottaneensa vaikutteita paitsi elokuvista kuten Hurt Locker myös todellisista konflikteista Syyriassa ja Irakissa sekä arabikevään tapahtumista ja jopa Neuvostoliiton kauan sitten tapahtuneesta hyökkäyksestä Afganistaniin. Call of Duty -pelit erityisesti esittelevät aseet mahtavina voimaleluina, antavat pullistelevan maskuliinisille ja sotaisille asenteille Hollywoodin spektaakkelin muodon ja käyttävät realistisen kenttäskenaarioiden puhekieltä. Sotilaat auttavat Pelit eivät tee maailmanpolitiikkaa, mutta ne voivat silti olla propagandaa, jossa lännen näkemykset konflikteista ja niiden ratkaisuista ovat lähtökohtia, tervettä järkeä ja realismia. Ne muokkaavat mieliä silloinkin kun kukaan ei ole niin tietoisesti tarkoittanut. Mutta on turha olla myöskään sinisilmäinen. Sotapelit saavat usein sotilaallisten organisaatioiden ja toimijoiden apua realisminsa toteuttamisessa. Niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassakin ymmärretään korkeilla tahoilla aikamme suosituimman viihdemuodon merkitys. Toisaalta: vuonna 2012 seitsemän Yhdysvaltain laivaston erikoisjoukon Naval Special Warfare Development Groupin (DEVGRU) jäsentä joutui rankaisutoimien kohteiksi kun tuli ilmi, että he olivat luovuttaneet salaista tietoa Medal of Honor: Warfighter pelin tekijöille. Joskus näinkin päin. Venäjää vastaan Call of Duty: Modern Warfare 2 (2009) oli sarjan edellinen suuri kohutapaus No Russian kenttänsä vuoksi. Siinä CIA-agentti ottaa osaa terroristiseen iskuun Moskovassa saavuttaakseen terroristijärjestön luottamuksen. Ei vain venäläinen vaan myös länsimainenkin media ihmetteli ratkaisua, jossa sankari on terroristi. No, ”Modern Warfare saa No Russian -jakson näyttämään Pixarin animaatiolta”, kirkui yksi nettivaikuttaja kesäkuun alussa. Kuulostaa kaupalliselta trollaukselta. Ehkä julkaisija hakee tuotteelleen maksimaalista huomiota näillä älähdyksillä. Hyvässä muistissa on vielä viimevuotinen Far Cry 5 . Se toi pelaajaa vastaan uskonnollisen oikeiston väkivaltaisen kultin Montanassa. Jopa viholliskuvaan periaatteessa myötämielisesti suhtautuneet näkivät heti, että äärioikeistovastaisuus oli vain temppu, ei jotain, jota pelissä erityisesti kehiteltäisiin. Peli kouluttaa Katsaus menneeseen selvittänee asiaa. ”Perustuu Yhdysvaltain asevoimille tehtyyn koulutusapuvälineeseen.” Niin sanottiin Full Specturm Warrior (2004) -pelin paketissa. Peli oli syntynyt, kun USA:n armeijalle suunnitteilla ollut koulutussimulaattori muutettiinkin peliksi. Kehitys tähän suuntaan alkoi 1990-luvun lopulla kun Yhdysvaltain asevoimissa havaittiin, että lähes jokainen palvelukseen astuva sotilas tuli paikalle kuvainnollisesti sanoen PS- tai Xbox-ohjain käsissään. Pelaajasotilailla oli myös intuitiivinen tuntuma siitä, miten modernia sotateknologiaa käsitellään kentillä, jossa joukot eivät enää kohtaa rintamana tai edes selvästi toisistaan erottuvina osapuolina vaan kaupunkisodan kaaoksessa. Toisaalta: kaikki videopelit perustuvat sotaan. Alussa oli sota Elektroniset pelit saivat alkunsa sotatutkimuksesta. Yhdysvaltain puolustusvoimat oli rahoittanut tietokoneiden kehittelyä avaruusohjelman puitteissa. Puolustusvoimat lisäsi tukeaan tietotekniikalle ja perustutkimusprojekteille. Tekoälytutkimus ja akateeminen tietojenkäsittelyoppi kehittyivät, ja niiden sivutuotteina syntyivät 1960-luvun alussa pelit, joista kasvoi muutamassa vuosikymmenessä viihdeteollinen jättiläinen. Peleistä tuli aikamme suosituin viihdemuoto, joka sisällöllisestikin viihtyy sodan kentillä. Joskus 80- ja 90-luvuilla Yhdysvaltain puolustusvoimat paikkasi teknisen tietotaidon puutteitaan suurten pelitalojen kuten amerikkalaisen Atarin ja japanilaisen Segan asiantuntijoilla. Yhdysvaltain merijalkaväki sovitti räisikintäpeli Doomin koulutarkoituksiinsa 90-luvun puolivälissä. Ison-Britannian puolustusministeriö taas tilasi tieteiskuvista riisutun mallin räiskintäpelistä Half-Life. Brittiläinen Codemasters auttoi Yhdysvaltain armeijaa Operation Flashpoint -pelin sovittamisessa kevyeksi kenttäsimulaattoriksi. Syyskuun 11. päivä 2001, terrori-iskujen hetki, sai Yhdysvaltain asevoimat panostamaan entistä vahvemmin interaktiivisiin koulutusvälineisiin. Urbaanit taistelukentät aiemmin Somaliassa ja Haitissa ja uudet kentät Afganistanissa ja Irakissa vaativat toisenlaisia tekniikoita ja harjoitusmalleja. Niinpä Full Spectrum Warriorissa sotilaat vaelsivat urbaaneissa ympäristöissä sodan raunioittamassa Zekistanissa. Tiedätte varmaan paikan. Se on mikä tahansa paikka, jossa Yhdysvallat sotii. Peliä on käytetty myös psykologien valvonnassa posttraumaattisesta stressioireyhtymästä kärsivien sotilaiden kuntoutuksessa. Tarkoitus on saada pelaaja välittämään ihmisistä pelin sisällä. Yhdysvalloissa julkaistiin keväällä 2002 ilmaiseksi ladattava verkkopeli America’s Army . Sen takana ovat Yhdysvaltain armeija ja Pentagon. Pelin tehtävänä oli värvätä miehiä sotilaiksi. Sotilaan elämä palveluksessa ja sen ulkopuolella tulee tutuksi tietoiskuissa ja viihteen keinoin. Kirjailija Tom Clancyn nimeä kantavissa peleissä ja pelisarjoissa on vuosikaudet hiottu strategioita ja taktiikoita tulevaisuuden sotiin, joita käydään niin kommunistisissa kuin islamilaisissakin maissa. Maat kohisevat Sotapelejä seuraavat kohut ovat niissä olevien geopoliittisten näkemysten seurauksia. Pohjois-Korean hallituksen mukaan videopelit tuhoavat nuorten aivot ja ajatukset kapitalismin ja lännen ideologian hyökkäyksillään. Pelit kuulemma estävät nuoria ajattelemasta maailmasta “realistisesti”. Pohjois-Korea on usein ollut sotapelien taistelutanner (Battlefield 4, Tom Clancy’s Ghost Recon 2, Mercenaries, Wargame, Tom Clancy’s Splinter Cell: Chaos Theory ja Spec Ops II: Green Berets), joten peli on tässä mielessä jo valmiiksi geopoliittista. Meksikon viranomaiset saivat tarpeekseen pelistä Tom Clancy’s Ghost Recon Advanced Warfighter 2 (2007). Se kiellettiin Meksiko-vastaisena. Pelin voi siis sanoa osallistuneen hyvissä ajoin etukäteen Trumpin politiikkaan. Venezuela, Brasilia ja Kiina kieltävät urakalla pelejä. Kiina on tarkka sellaisista interaktiivisen viihteen tuotteista, jotka “loukkaavat kansallisia intressejä” esimerkiksi kuvaamalla Tiibetin itsenäisenä valtiona. Saudi-Arabiassa kielletään pääsääntöisesti pelit, joissa on alastomuutta ja seksiä, mutta siellä kiellettiin myös Call of Duty 4: Modern Warfare, koska siinä kuvattiin “muslimit epäedullisessa valossa”. Pakistan kielsi Call of Duty: Black Ops 2:n (2012) samasta syystä. Venäjän viranomaiset hermostuivat mainitun No Russian osion ohella peleistä Company of Heroes II (2012) ja Men of War (2009) niiden Venäjä-kuvan vuoksi. Maassa menestyvät nykyään mainosti omatekemät isänmaalliset pelit. Hallitus myös sponsoroi näitä poliittisia vaihtoehtoja. Call of Duty: Modern Warfare julkaistaan Xbox Onella, PlayStation 4:lla ja PC:llä 25.10.