Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

David Briggs toi uusia tuulia Pariisista Pori Organin avauskonserttiin

Musiikki Sointuja Saint Sulpicesta. Pori Organ -festivaalin 10. -16.6. avajaiskonsertti Keski-Porin kirkossa. Porin Filharmoninen kuoro, joht. Ognian Vassilev. Solistit Sasha Vassileva, sopraano ja Juhani Romppanen, urut. Harvoin on yleisö Pori Organ -festivaalilla jäänyt paikoilleen konsertin päätyttyä. Englantilaisen urkutaiteilijan ja säveltäjän David Briggsin teokset säväyttivät uusin tuulin heti urkuri Juhani Romppasen esittämästä marssista Marche Episcopal e alkaen. Kuulija höristi korviaan. Marssin tahtilaji on kolmijakoinen. Johdannon jälkeen jyrähti uudelleen, mikä lupasi hyvää konsertin jatkoa ajatellen. Viisiosainen messu Messe pour Saint Sulpice (2011), teos Pariisin toiseksi suurimmalle kirkolle Notre Damen jälkeen, helähti käyntiin naisten äänin, johon miehet yhtyivät. Sasha Vassilevan solistinen, lyyrisen heleä sopraano ylinnä toi sointikuvaan jalosointista aristokraattisuutta. Porilaislähtöisen Sasha Vassilevan työskentely Helsingin Musiikkitalon kuoron sopraanojen äänenjohtajana ja konsertointi sekä opinnot Sibelius-Akatemiassa ja Berliinissä kuuluivat sooloissa varmalla otteella. Messussa yhdistyivät mestarillinen kuoron hehku, minkä Filharmonisen kuoron johtaja Ognian Vassilev viittoi kuorolaisista esiin. Juhani Romppasen soitto valoi teokseen voimakastahtoisen raamin, mikä näytti vokaalisen kauneuden katedraalin akustisessa loistokkuudessa urkujen jalkion rytmikkäästi kuljettamana. Psalmi 150 Hallelujah, O Praise God in his holiness kuorolle ja uruille taipui riemukkaasta ylistyksestä kirkastukseen ”nyt on ja aina iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen”. Kuoro, solisti ja johtaminen alttarilta, urut parvelta toimivat erinomaisesti yhteen. Kuulijan istumapaikasta riippuen eri osatekijät satsissa korostuivat. Konsertin alkupuoliskolla Juhani Romppanen esitti Charles-Marie Widorin Urkusinfonian nro 3 . Synkeä preludi vaihtui kepeään menuettiin, jossa Romppanen leikitteli kompleksisilla säestysäänillä mehevän virtuoosisesti. Adagion herkät vivahteet toteutuivat kaanonin luonteisesti, kun motiivi toistoissaan katosi kaukaisuuteen. Finaali oli Viidennen sinfonian Toccataan verrattuna seesteinen. Kuvioiden ilakoiva säestys diskantista ”alttoon” loi taikapiirin. Teos hahmottui raikkaaksi sinfoniaksi. George Thalben-Ballin Elegia soi lohduttavana, kuten syntyaikoinaan Toisen maailmansodan radiolähetyksissä.