Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Susi on paremmassa turvassa kylän liepeillä kuin korvessa – Poliisin resurssit ovat edelleen pahin pullonkaula laittoman metsästyksen kitkennässä

Laiton tappaminen on tutkijoiden mukaan susien yleisin kuolinsyy sekä Suomessa että Ruotsissa. Meillä poliisin tietoon tulee arvioiden mukaan kuitenkin vain joka kymmenes, mutta naapurissa joka kolmas laiton sudentappo. Tarkkaan ottaen kyse on niin sanotuista kryptisistä eli selittämättömistä kuolemista, joiden todennäköisin syy on salatappo. Luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia, koska menetelmät ovat erilaiset. Ruotsissa on panostettu pidempään ja tehokkaammin muun muassa susien yksilölliseen dna-seurantaan, kun taas Suomessa arvio oli puhtaasti laskennallinen. Erilaisten tutkimusten perusteella näyttää kuitenkin siltä, että Suomessa salatapot ovat yleisempiä kuin Ruotsissa. Siksi pienempi osa tulee todennäköisesti myös viranomaisten tietoon. "Vaikea saada otetta" Salatappoja on yritetty hillitä rangaistuksia koventamalla. Tapetusta sudesta langetettavaa korvausarvoa on nostettu ja vankeusrangaistusten asteikkoa pidennetty. Törkeissä tapauksissa vankeutta voi tulla jopa neljä vuotta. Muutokset tehtiin jo vuosina 2010-2011, mutta susiin liittyvä rikollisuus ei ole vähentynyt. Pelotevaikutus ei pure, jos todennäköisyys kiinnijäämiseen on pieni. – Salametsästyksestä on vaikea saada otetta. Valvonta on hankalaa suomalaisissa olosuhteissa, joissa metsätieverkko mahdollistaa pääsyn syvällekin metsään, sanoo neuvotteleva virkamies Sami Niemi maa- ja metsätalousministeriöstä. Sudelle on turvallisempaa pysyä kylillä Johanna Suutarisen keväällä Oulun yliopistossa julkaistussa väitöskirjassa analysoitiin tekijöitä, jotka lisäävät suden riskiä tulla laittomasti tapetuksi. Todennäköisimmin susi jää rikollisen tähtäimeen silloin, kun laillisia metsästyslupia ei ole ollut jaossa. Riski kasvaa myös susikannan kasvun mukana. Eniten susia tapetaan laittomasti kevättalvella, harvan asutuksen alueella mutta siellä, missä susien liikkeiden seuraamisen mahdollistavia metsäteitä on runsaasti. Niin sanottujen pihakäyntien määrä tai kotieläinvahingot eivät sen sijaan lisää riskiä joutua rikollisesti ammutuksi. Kylän liepeillä pysyttelevä susi on toisin sanoen paremmassa turvassa salametsästäjiltä kuin "korpisusi". Salatapot kohdistuvat aikuisiin Erityisesti aikuisilla susilla on suuri riski joutua laittomasti ammutuiksi. Kun salatapot keskittyvät susien lisääntymisen kannalta oleelliseen kevättalveen ja omalla reviirillään eläviin susiin, on vaikutus susikantaan hyvin merkittävä. Tämä tekee vaikeaksi sekä suden suojelun että kannan säätelyn vahinkojen välttämiseksi, sillä EU:n luontodirektiivi velvoittaa pitämään huolta suden suotuisan suojelun tasosta. Niinpä salatappojen hillinnässä ei ole kyse vain rikollisuuden torjunnasta. Laittomuuksia onkin pohdittu päivitettävänä olevassa susikannan hoitosuunnitelmassa, jonka luonnos on ollut jo lausuntokierroksella. Järjestö: Uhkailua ja kiusaamista Luonnoksessa susien laittomaan tappamiseen esitetään niin asennekampanjoita kuin lisävalvontaakin. Pallo heitetään muun muassa metsästysseuroille. – Metsästysseurojen aktiiviset jäsenet tuntevat hyvin toisensa ja alueella harjoitetun toiminnan. Heillä on parhaat edellytykset tunnistaa laiton toiminta ja tekijät, luonnoksessa todetaan. Sen mukaan Suomen riistakeskus ja Suomen Metsästäjäliitto aloittavat yhteisen, susialueille kohdistetun kampanjan. Sen viesti on, ettei susien laitonta tappamista hyväksytä ja että epäillyistä laittomuuksista ilmoitetaan viranomaisille. Salatapoista vaikenevissa kyläyhteisöissä tai metsästysporukoissa ongelman ydin ei silti välttämättä ole tiedon puute tai asenneongelma. – Salametsästystä vastustavia henkilöitä on avoimesti uhkailtu, tehty kiusaa tai ääritapauksissa myös koiria on tapettu, väittää Luonto-Liitto kannanhoitosuunnitelmaan jättämässään lausunnossa. Järjestön mukaan laittomuuksista kertoville olisikin saatava todistajansuoja. Lisäresurssit valvontaan ovat vähissä Luonnoksen mukaan jokaiselle poliisilaitokselle nimetään päällystötasoinen eräyhdyshenkilö. Heidän tehtävänään olisi koordinoida valvonnan suunnittelua ja toimeenpanoa omalla alueellaan. – Tällä hetkellä poliisin toteuttama metsästyksen valvonta on joidenkin poliisilaitosten alueilla varsin vähäistä, ja puuttumisessa epäilyihin susien laittomasta tappamisesta on poliisilaitoskohtaisia eroja, luonnos toteaa. Sisäministeriön poliisiosaston pitäisi myös lisätä taloudellisia panoksia erityisesti susialueiden metsästyksenvalvontaan. Poliisin niukoilla resursseilla lisävalvonta voi kuitenkin osoittautua mahdottomaksi. – Valvonta on iso pullonkaula, Niemi sanoo. Itä-Suomessa perustetaan eräpartio pääasiassa metsästysrikosten estämiseen. Poliisista ja erätarkastajasta muodostuvan partion rahoitus tulee viisivuotisesta Susi-Life -hankkeesta, jota koordinoi Luke. Eräpartion tehtävät keskittyvät kuitenkin Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan. Muualle maahan partiosta ei todennäköisesti ole paljoa apua. – Onneksi Life-hankkeen mukana saadaan edes tämä lisäresurssi. Erävalvojille lisävaltuuksia myös yksityismaille? Resurssipulaa voisi ehkä helpottaa viranomaisten yhteistyöllä myös nykyisillä virkamäärillä. Erityisesti Pohjois-Suomessa poliisi ja metsähallituksen erävalvonta sekä muut viranomaiset ovat valvoneet metsästysrikollisuutta yhdessä. Malli halutaan tuoda nyt laajentaa koko maahan. Metsästysrikollisuuteen liittyviä tutkimuksia on tarkoitus käyttää tässä hyväksi. Luonnoksen mukaan poliisi, rajavartiolaitos ja metsähallituksen erätarkastajat tekevät jatkossa yhteisiä valvontaprojekteja. Ne kohdennetaan Luken skenaarioiden perusteella sellaisille alueille ja ajankohtiin, jolloin salatapot ovat todennäköisimpiä. Lisäksi esitetään metsähallituksen erätarkastajien toimivaltuuksien laajentamista valtion mailta yksityismaille. – Se ulottaisi valvontaa laajemmalle alueelle, perustelee hoitosuunnitelman ohjausryhmän asiantuntijana toiminut Niemi. Haaskojen käyttö kuriin Valmisteille on myös tulossa asetusmuutos, jolla rajoitetaan suurpetojen houkuttelua haaskoilla. Lainsäädännöllinen pohja tälle tuli jo pari vuotta sitten metsästyslaissa, joskin se koskee karhunmetsästyksen valvontaa. Todisteita susien ampumisesta haaskoilta ei Niemen mukaan ole. Karhu- tai petolintuhaaskoille asennetut riistakamerat antavat kuitenkin tietoa myös alueella liikkuvista susista. Siksi haaskanpitoa halutaan tiukentaa. – Vaikka suoraa linkkiä salametsästykseen ei ole, niin oma vaikutuksensa tällä vaikutuksia varmasti on, Niemi toteaa. Oikeuden päätös tulee lokakuussa Suutarisen tutkimuksen mukaan laillisten sudenmetsästyslupien määrä vähentää salatappoja. Niin sanottua kannanhoidollista metsästystä kokeiltiin vuosina 2015-2016. Sen mahdollinen jatko on oikeusistuimien käsissä. Luontodirektiivin tulkinnasta tehtyä kantelua käsittelee korkein hallinto-oikeus. Se pyysi asiasta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisua, joka on luvassa lokakuussa. On mahdollista, että jatkossakin susia voi ampua laillisesti vain yksittäistapauksina käsiteltävillä poikkeusluvilla. Tekisikö se laittomien tappojen ehkäisystä entistä vaikeampaa? – Kyllä se näin on, Niemi sanoo.