Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Varhaiskasvatuksen työvoimapula syvenee – ala ei houkuta

Helsingin suomen- ja ruotsinkielisestä varhaiskasvatuksesta puuttuu yhteensä lähes 600 ammattilaista. Heitä on nyt korvattu alalle kouluttautumattomilla. Suomen vahvuus kansainvälisessäkin vertailussa on ollut se, että kaikki varhaiskasvatuksen työntekijät ovat olleet ammatillisesti koulutettuja. Lyhyin varhaiskasvatuksen päiväkotityöhön pätevöittänyt koulutus on ollut kolmevuotinen lähihoitajan tutkinto. Helsingin varhaiskasvatuksen uutiset ovat hälyttäviä. Muistakin suurista kasvukaupungeista on kuulunut samanlaisia uutisia, ja koko pääkaupunkiseutu kärsii työntekijäpulasta. Uusi varhaiskasvatuslaki korotti henkilöstön kelpoisuusehtoja entisestään. Samalla annettiin signaali siitä, että lähihoitajan ja lastenhoitajan koulutus ei ole riittävä varhaiskasvatuksen tehtäviin. Varhaiskasvatuksen lastenhoitajien väheneminen oli tarkoitettu tapahtuvaksi siirtymäajan puitteissa, 12 vuoden kuluessa. Ei ajateltu, että työntekijät näkevät ovien sulkeutuvan tulevaisuudessa ja ratkaisut oman tulevaisuuden turvaamiseksi tehdään ajoissa. SuPerista varoitettiin näin käyvän, koska alaan kohdistuvat vaatimukset, työolot, elintason kustannukset ja palkka eivät kohtaa. Onko tämä nyt sitä haettua laatua varhaiskasvatuksessa? Lapsiamme hoitaa suuri joukko todennäköisesti täysin alalle kouluttamatonta työvoimaa. Heitä on pelkästään Helsingissä jo lähes 600 henkilöä. Varhaiskasvatukseen lähdettiin hakemaan koulutustason nostoa työntekijöille ja Helsingissä saatiin noston sijaan totaalinen taantuma. Saamme SuPeriin yhteydenottoja työntekijöiltä, joiden mukaan päiväkodeissa ei ole yhtäkään varhaiskasvatuksen opettajan pätevyyden omaavaa työntekijää. Kouluttamaton työntekijä on aina riski. Ammatilliset kompetenssit eivät synny itsestään vaan vaativat koulutusta, ymmärtämistä, eettistä sisäistämistä ja ammatillisen identiteetin ja tiedon kasvua. Kouluttamaton työntekijä kuormittaa myös aina työyhteisöä. Vastuu ammatillisesta selkärangasta painaa koulutettua työvoimaa. Eettiset kysymykset eivät enää olekaan itsestään selviä, kuten aiemmin varhaiskasvatuksessa on ollut. Työvoimapula on syventynyt ja tähän tulee puuttua heti. Kaikkien varhaiskasvatuksen ammattilaisten palkkoja on nostettava. Työolosuhteet on saatettava kuntoon eli lapsiryhmien on oltava pienempiä. Myöskään tilapäisesti ei saa olla mahdollisuutta poiketa enimmäisryhmäkoosta kuten nyt tehdään. Tämä tarkoittaa varahenkilöjärjestelmien kehittämistä. Kaikkien koulutettujen ammattilaisten arvostusta tulee nostaa. Täydennyskoulutus on mahdollistettava kaikille, niin opettajille kuin lastenhoitajillekin. Kirjoittaja on Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja.