Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

”Eräs lapsi ei voinut lukea läksyjään koko syksynä” – Kouluissa heräsi huoli opetuksen sähköistymisestä

Koulumaailma ja peruskoulun opetus sähköistyvät jatkuvasti enemmän. Käytännössä sekä opetus, että kotitehtävät voivat perustua sähköisiin materiaaleihin. Sähköisten materiaalien hyödyntämisen ja osaamisen taso vaihtelee merkittävästi eri puolilla Suomea, eivätkä käytänteet ole välttämättä vakiintuneet kaikkiin kouluihin. Pienellä paikkakunnalla Varsinais-Suomessa ala- ja yläasteella koulupsykologina toimiva nainen ilmaisi Iltalehdelle huolensa opetuksen sähköistymisestä omasta kokemuksestaan. Haastateltu koulupsykologi on jutussa nimettömänä, koska haluaa suojella lasten yksityisyyttä. – Sähköisiä materiaaleja lisätään jatkuvasti ja ajatuksena on se, että lapset tulevat tulevaisuudessa tekemään töitä pääasiassa pelkästään sähköisessä muodossa. Usein kuitenkin tuntuu siltä, että digitalisaatiota korostetaan lukutaidon kustannuksella, koulupsykologi kertoo. Koulupsykologin mukaan sähköisten materiaalien kanssa kyllä pärjää, kunhan lukutaito ja luetun ymmärtämisen taidot ovat ensin hallussa. – Onhan suurin osa nykyisistä työikäisistäkin opiskelleet koulussa pelkkien paperikirjojen avulla ja silti pärjäävät nyt työelämässä tietokoneiden ja tablettien kanssa. Ensisijaisen tärkeää on lukutaito ja kyky ymmärtää lukemaansa, koulupsykologi kommentoi. Viime viikolla Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n pedagogisen tuen asiantuntijana aloittaneella Sari Jokisella on luokanopettajuus ja sähköisten materiaalien hyödyntäminen vielä tuoreessa muistissa. – Totta kai koulussa korostetaan ensisijaisesti lukutaitoa. Siinä kohtaa, kun oppilas saa sähköiset materiaalit käyttöön, niissä on usein pääsy myös internettiin, missä informaatiotulva on aivan valtava. Tällöin lukutaidon lisäksi korostetaan myös sitä kriittistä lukutaitoa, lähdekritiikkiä ja monilukutaitoa, Jokinen kommentoi. Lapsi ei ollut lukenut puoleen vuoteen läksyjä Sähköiset oppimateriaalit ovat tuoneet koulupsykologin mukaan mukanaan monenlaisia haasteita. – Osa sähköisistä kirjoista on niin monimutkaisia ja vaikeita, että jopa opettajien on vaikea käyttää ja omaksua niitä, saati sitten lasten. Sähköisten kirjojen tilaukset tehdään usein määräajaksi ja jos tilattu kirja osoittautuu huonoksi, sen kanssa on kärvisteltävä ennalta määrätty aika. Koulupsykologi kertoo, että haasteeksi on noussut myös se, että kaikilla perheillä ei ole kotona toimivaa tietokonetta tai tablettia, jolla oppilas voisi lukea ja tehdä läksyjään. – Eräskin oppilas kertoi yrittävänsä lukea koulukirjoja rikkinäiseltä älypuhelimen näytöltä. Lisäksi toinen oppilas ei jostain syystä saanut kotona tabletilla avattua sähköisiä materiaaleja. Vanhemmat eivät osanneet auttaa eivätkä syystä tai toisesta ottaneet yhteyttä opettajaankaan. Vasta tammikuussa opettajalle selvisi, ettei lapsi ollut voinut lukea läksyjään koko syksynä ja teki kokeitakin tunneilla kuulemansa pohjalta, koulupsykologi kertoo. – Tällainen tilanne ei saisi olla. Jos opetuksen järjestäjä on valinnut sähköiset materiaalit käyttöön, niin silloin opetuksen järjestäjän pitäisi myös varmistaa, että tarvittavat laitteet läksyjen lukemiseen ja tekemiseen löytyvät, OAJ:n asiantuntija Sari Jokinen kommentoi. Jokisen mukaan sähköisistä materiaaleista voi tulla kotitehtäviä ainoastaan silloin, jos koulu myös tarjoaa välineet. – Toki toisinaan oppilailla on mahdollisuus valita, tekevätkö he kotitehtävät paperille vai omalla puhelimella. Usein oppilaat mieluusti valitsevat oman puhelimensa, Jokinen kertoo. Jokisen mukaan osassa yläkouluja oppilailla on pääsääntöisesti vain sähköistä materiaalia. Tällainen tilanne on esimerkiksi Riihimäellä, jossa kunta kustantaa kaikille yläkoululaisille tabletit tai hybridit, eli tabletin ja kannettavan tietokoneen yhdistelmät käyttöön. Vaikka monelta lapselta löytyykin jo älypuhelin, ei opetuksen järjestäjä voi velvoittaa, että peruskoulun oppilas toisi oman laitteen kouluun opetusta varten. – Tämä rajoittaakin monessa paikassa sähköisten materiaalien käyttöä oppilaiden keskuudessa, kun laitteita ei löydy riittävästi jokaiselle, Jokinen toteaa. Sähköiset materiaalit ja erityisoppilaat Jokinen aloitti luokanopettajana vuonna 2000 Riihimäellä ja viimeiset vuodet hän toimi erityisluokanopettajana Hyvinkäällä. 2000-luvun alkupuolella, kun sähköisiä materiaaleja alkoi tulla yleisempään käyttöön, Riihimäen kunta osallistui sähköisten materiaalien pilotointiin. Pilotointivaiheessa oli Jokisen mukaan haasteita, mutta viimeiset vuodet sähköisten materiaalien hyödyntämisessä ovat olleet lähinnä positiivisia. – Nykylapsethan osaavat käyttää pääsääntöisesti todella näppärästi erilaisia sähköisiä laitteita. Heillä ei ole kynnystä uuden kokeilemiseen, he ovat niin diginatiiveja, Jokinen toteaa. Varsinaissuomalainen koulupsykologi on huomannut työssään sähköisten materiaalien tuovan haasteita varsinkin erityisopetukseen. – Lukivaikeudesta tai hahmottamisen vaikeuksista kärsiville oppilaille sähköiset materiaalit voivat olla todella hankalia hahmottaa. Luetun ymmärtämisen harjoittelussa olisi suuri apu esimerkiksi siitä, että oppilas saisi tehdä alleviivauksia ja merkintöjä kirjaan, koulupsykologi toteaa. – Niinkin yksinkertainen apukeino, kuin oma paperikirja, vaatii usein kunnan koulupsykologin lausunnon. Koulupsykologille on yleensä pitkä jono, jolloin tukitoimet viivästyvät. Usein mietityttää, onko tämä oikea kohta säästää, koulupsykologi pohtii. Jokisen mukaan hahmotusvaikeuksista kärsivälle perinteinen paperinen kirja voi olla ihan samalla tavalla hankala hahmottaa, kuin sähköinen materiaali. – Näissä nykyohjelmissa pystyy alleviivaamaan myös sähköistä materiaalia. Minulla on ollut heikkonäköisiä oppilaita, joille on ollut suuri helpotus, että tabletilla tekstiä voi esimerkiksi suurentaa. Jos oppilaalla on suuria ongelmia hienomotoriikassa ja käsin kirjoittaminen on erittäin vaikeata, tietokoneesta on paljonkin apua, Jokinen sanoo. Myös e-materiaaleista on tehty Jokisen mukaan helponnettuja ja yksinkertaistettuja versioita samaan tapaan kuin paperille painetuistakin. – Sähköisissä materiaaleissa on kiinni paljon myös opettajan taidoista käyttää sitä materiaalia, eli siitä, onko hän saanut tarpeeksi koulutusta aiheesta. Meillähän on aika epätasa-arvoinen tilanne sikäli ympäri Suomen, että jossain sähköistä materiaali on käytössä todella paljon ja jossain ei juuri lainkaan, Jokela toteaa. – Itse opettajana koen, että sähköiset materiaalit ovat mahtavia kirjojen rinnalla. Kyllä niitä kirjojakin, käsin kirjoittamisen taitoa ja käden ja silmän koordinaation harjoittamista tarvitaan yhä, Jokinen summaa.