Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Valokuvataiteilija Tatjaana Morton lähti lukion jälkeen maailmalle ajatuksenaan, ettei enää palaisi Poriin –  17 vuotta myöhemmin hän avaa Itsenäisyydenkadulle uuden gallerian

Maata, merta ja ilmaa. Lähes kaikki luonnon elementit ovat löydettävissä valokuvataiteilija Tatjaana Mortonin neulanreikäkameralla otetuista utuisista valokuvista, vaikka niiden tarkka paikantaminen on mahdotonta. Teosten inspiraationa ovat olleet ne kysymykset, joihin Morton itse on joutunut vuosien varrella usein antamaan vastauksen. – Pitkään ulkomailla asuessa ihmiset aina kyselivät, että milloin olen lähdössä, ja milloin tulossa. Kuvat käsittelevät sitä tunnetta, kun ei oikeastaan kuulu minnekään, hän kertoo. Vuonna 2017 Englannista monen vuoden jälkeen Poriin palanneella Mortonilla on ollut viime päivinä aihetta jännitykseen, sillä hän avaa Itsenäisyydenkadulle uuden gallerian ja studion tiistaina. Lähes kaikki on maanantai-iltapäivänä jo valmista: ainoastaan teosten nimilappujen kiinnitys ja ikkunoiden pesu ovat enää asialistalla. Kun Morton kirjoitti ylioppilaaksi Meri-Porin lukiosta vuonna 2002, eikä jatko-opiskelupaikkaa irronnut, hän ajatteli että lähtisi mielellään pois. Tarkkaa suunnitelmaa ei ollut, mutta Suomen ja Porin tomut hän jätti taakseen heti valmistumisensa jälkeen. Tie vei ensin Itävaltaan Punaisen Ristin kansainvälisen nuortenleirin ohjaajaksi. Järjestön toiminta oli tullut hyvin tutuksi jo lukiossa. Sitten ystävä vinkkasi vapaaehtoistyöstä Afrikassa. Tanskassa käydyn koulutuksen jälkeen Morton löysi itsensä vapaaehtoisena malawilaisissa kouluissa. Isoisä oli ostanut hänelle tuolloin elämänsä toisen kameran. Yksinkertaisella Kodakilla tallentui lukuisia hetkiä Afrikassa. Tästä huolimatta Morton ei vielä arvannut, että kuvaamisesta tulisi jossain vaiheessa hänen ammattinsa. Mortonin tarkoituksena oli olla reissussa vuosi, jonka jälkeen hän palaisi takaisin Suomeen. Niin hän Malawin jälkeen tekikin, mutta vain hetkeksi. Kangaskaupassa työskennellessä suomalaisen lokakuun karuus iski lujaa. Matkakuume alkoi nousta. Morton päätyi ostamaan lentolipun, joka pitkälti määritteli hänen tulevaa elämäänsä. Hän oli saanut työpaikan kreikkalaisen ravintolan tarjoilijana Englannista –  tai niin hän luuli. – Jossain vaiheessa selvisi, etten ollutkaan menossa Englantiin. Kävi ilmi, että Guernsey olikin saari Ranskan lähellä, eikä englantilainen kaupunki, Morton naureskelee. Parin Guernseyssa vietetyn vuoden aikana hän muun muassa tapasi englantilaisen miehensä, joka työskenteli samassa paikassa. Yhdessä he päätyivät myös asumaan Englantiin useaksi vuodeksi. Siellä Morton pääsi opiskelemaan Plymouthin yliopistoon designvalokuvausta ja osallistui omilla teoksillaan lukuisiin näyttelyihin. Tulevaisuuden suunta taidealalla alkoi selkiytyä. Palatessaan Poriin Mortonilla oli kantamuksenaan sama rinkka, jonka kanssa hän aikoinaan lähti. Tällä kertaa mukana tulivat myös mies, lapsi ja koira. – Mieheni olisi halunnut muuttaa Suomeen jo paljon aikaisemmin, mutta minä olin siinä vähän jarruna, Morton hymähtää. Hän ajatteli pitkään, ettei koskaan tulisi takaisin. Lapsi lopulta käänsi hänenkin päänsä. Morton halusi, että pian 5-vuotias tytär saisi rauhassa nauttia ensimmäisistä vuosistaan. Englannissa tämä olisi joutunut aloittamaan koulutiensä jo viime vuonna. Vanhempiakin oli alkanut ahdistaa vanhat työpaikat. Vaikka gallerian avaaminen on ollut Mortonille suuri ilon aihe, ei taiteilu Poriin palatessa luonnistunut saman tien. – Suomeen muutto vaati paljon aikaa ja tilaa. Taiteen tekeminen jäi joksikin aikaa, ja työskentelin täällä ensin noin puolitoista vuotta ravintola-alalla. Viime vuoden marraskuu oli käännekohta. Morton totesi, että nyt tai ei koskaan olisi aika tehdä sitä, mistä hän oikeasti haaveili. Obscura-nimeä kantava galleria ja studio tulee toimimaan myös valokuvauksen opetustilana. Tulevia näyttelyitä ei ole vielä lyöty lukkoon, sillä Morton haluaa ensin esitellä tilan. Se itsessään saattaa olla inspiraatio tuleville taiteilijoille. Hän haluaisi pitää gallerian tulevaisuuden näyttelyt ilmaisina kävijöille. Vanha rinkka on Mortonilla edelleen tallessa. Aivan lähiaikoina sille tosin ei ole käyttöä, sillä Morton kertoo perheensä viihtyvän Porissa hyvin. Tyttärestä ja miehestä on jo tullut kovia Ässä-faneja. – Kyllä me olemme ajatelleet jäädä. Porissa ehdimme olla enemmän yhdessä perheenä, hän toteaa.