Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Melkein kaikkea melkein kaikille

Jazztoimittajan työssä on paljon hyviä puolia. Yksi selvä haitta siinä kuitenkin myös on. Ylenpalttisesta tarjonnasta ei voi poimia läheskään kaikkea sitä, mitä haluaisi tai pitäisi. Ihminen ei voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan, ja ainakin puolet festivaaliajasta kuluu kirjallisissa sisätöissä. Usein on jäätävä kuulopuheiden varaan. Oi jospa oisin saanut olla mukana esimerkiksi JD MacPhersonin vuolaasti kehutulla keikalla Jokilavalla torstaina. Silti torstai oli lunastettua toivoa täynnä. Ennen hyperaktiivista Stray Catsia keskityin Lokkilavan tunnelmaan, jonka lämmittivät sympaattiset vanhat herrat Archie Shepp ja Ron Carter . Toisin keinoin hurmasi uusi suomalainen Superposition! Perjantaina ainoista kokonaan kuulemistani esityksistä vastasivat Angélique Kidjo ja Christina Aguilera . Kidjon hurlumhei toimi Jokilavalla kuin pölynimuri: veti mukaansa ja puhdisti pöydän. Myös Aguileran show vakuutti ja vaikutti tehokkaammin kuin Antwerpenissä kokemani hallikonsertti. Porin soundit ovat priimaa. Lauantai alkoi ja päättyi amerikkalaisella aikuisrockilla. Young Gun Silver Fox kuulosti Steely Danilta ja Toto – Totolta. Väliin jäi helsinkiläisen Mopo-trion mainio kuumatka. Pori Jazz oli heinäkuussa 2019 sitä, mitä se on ollut jo monena kesänä. Se on sekatavarakauppa, josta löytyy melkein kaikkea melkein kaikille. On herkkukoreja, eksoottisia hedelmiä, irtokarkkeja, sikanautaa ja lähiluomua sekä tahnaa tuubissa.