Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Kunnat leikkaavat lasten omaishoidosta vastoin KHO:n päätöksiä – aikuisen omaishoitaja voi käydä töissä ilman tuen leikkausta, mutta vammaisen tai sairaan lapsen koulussa käynti on syy leikata tukea

En tiedä, onko olemassa jotain muuta niin kunnioitettavaa työtä kuin omaishoito. Ihminen hoitaa läheistään pyyteettömästi ja samalla antaa mahdollisuuden asua kotonaan tutussa ympäristössä, joka tukee päivittäistä toimintaa. Suomessa oli vuonna 2018 noin 46 000 omaishoitajaa ja hoidettavien jakauma ikäihmispainoitteinen. Yleisin syy hoidon tarpeelle oli muistisairaus. Omaishoidosta koitui kunnille säästöjä vuonna 2018 reilusti yli 2,5 miljardia, jos se lasketaan kokonaiskustannuksista, kuten hoitajien, lääkärien, keittäjien ja laitoshuoltajien sekä muista välillisistä menoista aiheutuneista kustannuksista. Omaishoidosta puhuttaessa täytyisi myös muistaa ne äidit ja isät jotka toimivat vammaisen tai sairaan lapsen omaishoitajana. Omaishoidettavien lasten määrä on 16 prosenttia ja onkin huomiota herättävää, kuinka vähän asiasta puhutaan tai ylipäätään omaishoito yhdistettäisiin oman lapsen hoitoon. Tähän ovat myös kunnat tarttuneet ja kaikessa hiljaisuudessa leikanneet omaishoidontukea koulunsa aloittaneen vammaisen tai sairaan lapsen omaishoidontuesta. Rahallinen leikkaus kunnasta riippuen on peräti 50-100 euroa kuukaudessa, vain sen johdosta että omaishoidettava lapsi käy koulussa. On aivan käsittämätöntä, että Suomessa on pakollinen oppivelvollisuus, niin tämä pakko myös leikkaa jo entuudestaan hyvinkin matalaa omaishoidontukea. Korkein hallinto-oikeus on antanut useita ratkaisuja tästä epäkohdasta ja todennut, että pakollinen oppivelvollisuus ei saa vaikuttaa omaishoidon tuen määrään alentavasti. Kunnat, jotka leikkaavat omaishoidon tukea vastoin KHO:n päätöstä, säästävät myös perusopetuksesta. Nämä kouluihin kohdistuvat säästöt heijastuvat ensisijaisesti vammaisiin ja sairaisiin lapsiin resurssien puutteella, kuten koulunkäynnin avustajien vähennyksinä ja ryhmäkokojen kasvamisilla. Kuvitellaan, että vammainen tai sairas lapsi, joka toteuttaa pakollista oppivelvollisuutta ja käy kodin ulkopuolella koulussa, on näin koulun hoidettavana, eikä omaishoitajan. Usein näitä perusopetukseen kohdistuvia säästöjä perustellaan taloudellisilla syillä ja omaishoidon tuen leikkauksia hoitoajan lyhentymisellä. Kuvitellaan, että vammainen tai sairas lapsi, joka toteuttaa pakollista oppivelvollisuutta ja käy kodin ulkopuolella koulussa, on näin koulun hoidettavana, eikä omaishoitajan. Tämä ajattelutapa on suuressa ristiriidassa siihen tilanteeseen, jossa hoidettavana on aikuinen. Aikuisen omaishoitaja voi käydä päivisin kokoaikaisessa palkkatyössä, eikä häneltä leikata omaishoidontukea sillä perusteella, että hänen työssäkäyntiaikanaan omainen ei ole hänen hoidettavanaan. Vaikka omaishoidon tarpeen arvioinnin perusteet pitäisi olla yhtäläiset, niin lapset ovat eriarvoisessa asemassa vammasta tai sairaudesta riippumatta. Usein kuvitellaan, että vanhempi hoitaa lasta joka tapauksessa kotona. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että vanhemman täytyy jättäytyä pois työelämästä tai tehdä lyhennettyä työaikaa. On käsittämätöntä, miten vähän asiasta kuitenkin puhutaan, vaikka kunnat rikkovat lakia ja osoittavat välinpitämättömyytensä omaishoitoa kohtaan leikkausten muodossa. Olisiko aika ottaa tämä pyyteetön työ vakavissaan ja lopettaa laittomat omaishoidon tuen leikkaukset, sekä miettiä toteutuuko tärkein eli lapsen etu? Nico Ojala Puheenjohtaja, Potilas- ja sosiaaliapu ry