Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Satakunnan Kansan päätoimittaja testasi Porin lentojen viinitarjoilun –  Olisiko tässä uusi vetovoimatekijä?

Kävi samalla tavalla kuin kaupunginjohtajalle. En ollut lainkaan huomannut, että Helsingin lennoilla on myös alkoholitarjoilua, vaikka muutaman kerran väliä olen lentokoneella taittanut (SK 7.11.). SK:n tarkkaavainen lukija oli asian huomioinut ja sain siitä omakohtaisen varmistuksen, kun palasin työmatkalta myöhäislennolla torstai-iltana. Asiaan oli tutustuttava perin pohjin. Testiryhmässä oli kanssani porilainen virkamies ja työnjako selvä: Hän otti valkoviiniä, minä punaista. Tarjoilu oli nopeaa ja ystävällistä. Viinien maku ei ihan miellyttänyt testiryhmän kumpaakaan jäsentä, mutta kaato oli runsas. Keskityimme tehtäväämme sen verran antaumuksella, että emme seuranneet nauttiko joku muu matkustajista tarjoilusta. Kiinnostuneille tiedoksi, että myöhäislento oli puoliksi täynnä, joka on omien kokemusteni mukaan hyvä suoritus. Yhden lennon perusteella johtopäätöksiä suosiosta ei voi tehdä, mutta aiemman operaattorin aikana olin joskus ainoa matkustaja iltalennolla. Testiryhmämme kokemus jäi yhteen viinilasilliseen, sillä matka-aika on sen verran lyhyt, että edes kovalla janolla tai yrittämisellä enempään ei ehdi. Kovin suureen turmelukseen lennoilla ei ole vaaraa sortua. Kiitos aikaisemman sääntelypolitiikan ja korkean hinnoittelun, ns. ilmainen alkoholitarjoilu aiheuttaa vielä joillekin kielteisiä mielleyhtymiä. Asian voisi kääntää myös toisinpäin. Alkoholitarjoilu osana lentojen normaalia palvelua on erittäin harvinaista. Kyse on vanhasta historiallisesta jäänteestä, jolloin lentäminen oli luksusta. Jos viinitarjoilu olisikin Porin lentojen markkinointia? Jopa vetovoimatekijä? – Lähde Poriin, me tarjoamme viinit! – Poriin lentäen? Hiprakassa on hyvä matkustaa! Pori on saanut kuluneella viikolla välillisesti valtakunnallista näkyvyyttä, kun porilaiskirjailija Hanna-Riikka Kuisman Kerrostalo valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Hieno suoritus. Kuisma kirjoittaa lähiöelämästä, asunnottomuudesta ja työttömyydestä. Hän ei ole teemansa kanssa yksin, sillä muissakin palkintoehdokkuuden saavuttaneissa teoksissa on synkkämielisyyttä ja raskaita aiheita. Jostain syystä maailman onnellisin kansa kirjoittaa ahdistuksesta ja angstista. Postin lakko on pääministeri Antti Rinteelle (sd.) hankala paikka ja vaikeuttaa entisestään hallituksen taivalta. On selvää, että työntekijät reagoivat voimakkaasti uhkana olevaan palkan alennukseen. Olisi silti odottanut, että kulisseissa olisi saatu jonkinlainen linnarauha aikaan, koska hallituksessa on mukana molemmat vasemmistopuolueet. Kirjoittaja on vastaava päätoimittaja.