Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Jorma sai uuden kodin Kauvatsalta – perhekodissa hän pääsee lämmittämään uuneja ja auttamaan vanhan talon kunnostuksessa

Kaikki oli loppujen lopuksi pelkkää sattumaa. Kun Porin keskustassa asuneet Olli-Pekka Kinnunen ja Maarit Haverinen etsivät itselleen neljä vuotta sitten uutta kotia, he tarttuivat ensimmäiseksi karttaan ja harppiin. Muuttomatka ei saanut olla liian pitkä, sillä kummallakin oli työpaikka Eurassa. Olli-Pekka kertoo, että uuden kodin piti olla vanha talo, jota ei ollut remontoitu pilalle. Tilaa ei tarvittu paljon, 60–80 neliömetriä riittäisi kahdelle aikuiselle. Maaritin ainoa vaatimus oli, että talossa piti olla pönttöuunit. Mitä useampaan taloon pariskunta tutustui, sitä pitemmäksi myös vaatimuslista kasvoi. Pönttöuunien lisäksi he halusivat taloonsa ruutuikkunat, peiliovet, korkean kivijalan ja vaikka mitä. He kävivät katsomassa noin 30:tä taloa, kunnes saapuivat Kauvatsan Valvatuntielle. – Katsoimme toisiamme, että tämä se on. Unohdin pönttöuunit saman tien, kun näin tämän talon vohveliuunit, Maarit nauraa. Pönttöuuneja ei tosiaan ollut, mutta oli kaksi kaakeliuunia, kaksi vohveliuunia ja lisäksi vielä leivinuuni. Tilaakin oli 168 neliötä, mutta hinta sopiva. – Olisi se hinta ollut tietysti eri, jos tämä talo olisi ollut 20 kilometrin päässä Porista, Olli-Pekka toteaa. Talo on rakennettu vuonna 1911. Sen toisessa päädyssä on ollut puoti, ja toinen on ollut kauppiaan kotina. Olli-Pekka ja Maarit ovat talon neljännet omistajat. Talokauppojen aikaan Maarit oli Eurassa ikäihmisten perhehoidon koordinaattorina ja Olli-Pekka päihde- ja mielenterveystyössä. Vähitellen Olli-Pekka alkoi kuitenkin tehdä vapaapäivinään myös perhehoidon tuurauksia, koska sijaisista oli pula. – Ihan pystymetsästä lähdin sinne tekemään mummujen kanssa karjalanpiirakoita ja euranrinkeleitä, Olli-Pekka naurahtaa. Olli-Pekka ehti tehdä tuurauksia viisi vuotta, kunnes hän keksi, että voisi niitä tehdä kotonakin. Ensimmäiset intervalliasukkaat tulivat Kauvatsalle joulunviettoon vuonna 2018. Sen enempää suunnitelmia ei ehditty vielä laatia, kun Maarit sai uuden työpaikan Kaarinasta. Hän on nykyisin Varsinais-Suomen perhehoidon koordinaattori. Olli-Pekka ja Maarit suunnittelivat muuttavansa Varsinais-Suomeen, joten Kauvatsan koti oli pantava myyntiin. Talo ei kuitenkaan mennyt kaupaksi, joten he asuvat nyt kahta kotia. Se toinen on vuokrakaksio Kaarinassa. Kauvatsan kotinsa Olli-Pekka ja Maarit muuttivat perhekodiksi. He halusivat ottaa vain yhden vakituisen asukkaan, vaikka tulijoita olisi ollut enemmänkin. Jorma Nikkilä , 71, muutti Sastamalasta Kauvatsalle lokakuussa ja on kotiutunut uuteen kotiinsa hyvin. Kerran kuukaudessa Jorman seuraksi tulee intervalliasukkaita, jotka viipyvät talossa viikon. – Yksi viikko kuukaudessa meillä on siis Jorman kanssa töitä, Olli-Pekka virnistää. Jorma pääseekin aina talon askareisiin mukaan. Hän auttaa pyörätuolilla kulkevia kynnysten yli ja on juuri aamulla ollut Maaritin apuna uunien lämmityksessä. Jorman tehtävä on repiä klapeista tuohta pesänvirikkeeksi. Maarit kertoo, että Jorman kanssa pystyy tekemään vaikka mitä. Jos talossa olisi enemmän asukkaita, Jormalle jäisi aikaa nykyistä vähemmän. Perhehoitajien leipää se tietysti leventäisi. – Ei tätä työtä kukaan rahan takia tee. Perhehoito on elämäntapa. Jos näin pystyn tekemään yhden ihmisen elämän vähän paremmaksi, se riittäköön minulle, Olli-Pekka sanoo. Perhehoitajat tietävät myös sen, ettei kukaan jaksa olla töissä päivästä toiseen kellon ympäri. – Siitä hoitajan viitasta täytyy osata luopua, täytyy elää omaakin elämää. Ei kukaan voi olla töissä koko ajan ja rynnätä hoitotyöstä toiseen, Maarit toteaa. Siksi asukkaat otetaankin perhehoidossa perheenjäseniksi. – Tässä hitsaudutaan perheeksi. Täytyy olla valmis muuttamaan asioita ja sopeutumaan. On mietittävä, mitä se asiakas pystyy tekemään ja miten sitä autetaan. Jos jonkun asukkaan pukeutuminen kestää aamulla puoli tuntia, so what, mitä siitä. Pitää tottua siihen, että sitten eletään sen hitaamman ihmisen tahtiin, Olli-Pekka kertoo. Maarit kertoo "nyrjähtäneensä" perhehoitoon jo vuonna 2013. Hän uskoo, että perhekotien perustaminen voisi auttaa säilyttämään monta kulttuurihistoriallisesti tärkeää rakennusta. Samalla perhehoitaja pystyisi työllistämään itsensä omassa kodissaan, mikä auttaisi myös työssä jaksamista. Hän kannustaakin perhehoidosta kiinnostuneita lähtemään rohkeasti mukaan maakunnallisiin ennakkovalmennuksiin. – Se ei sido vielä mihinkään, mutta on paras paikka tutkailla, onko minusta siihen. Hänestä on arvokasta, että koulutuksessa annetaan totuudenmukaista tietoa perhehoitajan arjesta. – Ettei kenellekään jäisi liian ruusunpunaista kuvaa. Ei tässä työssä juoda vain kahvia ruusukupeista mummujen kanssa, vaikka voi se joskus sitäkin olla.