Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Tositelevisiosarjat eivät ole pelkkää roskaa – toisten toilailut tarjoavat mahdollisuuden miettiä, miten itse käyttäydymme

Sieluani on viime päivinä kalvanut vakava kysymys. Onko ok, että väittää katsovansa tosi-tv:tä, koska se sivistää psykologisesti? Kyseessä ei tosin ole minkäänlainen väite, vaan tosiasia. Ainakin minulle itselleni. Piakkoin pimenevä syksy tarjoaakin keittiöpsykologin taidoilleni mahtavan mahdollisuuden kehittyä. Love Island Suomi ja Big Brother (Suomi). Paremman puutteessa ehkä Ensitreffit alttarilla ja Bachelorette , epätoivon hetkinä jopa Neljät häät . Mitä ihmettä? Kuka näitä (roska)ohjelmia katsoo? Täyttä soopaa. Niinpä. Ja silti joka kerta tunnusmusiikkien pärähtäessä ruudusta: miksi ei? Jokainen tositelevisiosarja on ihmiskoe. Draamaa aletaan luoda asettamalla ihmiset uuteen, usein myös täytenä yllätyksenä tulevaan tilanteeseen. Jos yllätyksenä ei tule itse tilanne, tulevat ruudun takaa – kirjaimellisesti – ainakin ennestään tuntemattomat ihmiset sekä vieras ympäristö. Tämän jälkeen kokonaisuutta hämmennetään erilaisilla haasteilla ja tehtävillä, jotka joko lähentävät osallistujia tai sytyttävät erimielisyyksien ensimmäiset liekit. Ihmiset jakautuvat, syntyy kuppikuntia. On cooleja, outoja, pinnallisia ja heitä, jotka haluavat vain kuulua johonkin joukkoon. Siis aivan kuin koulussa. Ja työpaikoilla. Ja jopa kodeissa. Televisiokanavat tyrkyttävät kuluttajille "tyhmiä" ja "huomionhakuisia" ihmisiä viliseviä realityja. Kaiken arvostelun ja taivastelun alle musertuu kuitenkin se realiteetti, että tällä silmäsaasteella on meille myös jotakin annettavaa. Mahdollisuus miettiä, miten itse käyttäydymme. Jokainen tajuaa varmasti sanomattakin, kuinka kapeakatseista on tuomita minuutin jälkeen joku, jota ei tunne vain sen takia, että tämä näyttää ynseältä tai on pukeutunut vääränvärisiin bikineihin. Nopeiden, ensivaikutelmaan perustuvien ristiinnaulitsemisten sijaan omat resurssit olisi mahdollista suunnata ennaltaehkäisevään työhön. Sen varmistamiseen, ettei itse toimi elämässään samalla tavalla kuin ne, joille nauraa.