Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Postikorteilla natsihallintoa vastaan – ”Harvoin näin lohduton, vähäeleinen ja hidastempoinen näytelmää vangitsee katsojan heti alkuminuuteilla”

Teatteri Yksin Berliinissä Käsikirjoitus Hans Fallada. Suomennos Ilona Nykyri. Dramatisointi Mikko Roiha. Ohjaus Kaarlo Kankaanpää. Musiikki Fredric Chopin. Osissa Teresa Kaaresmaa, Kimmo Salokangas, Timo Viinamäki. Ensi-ilta Nokun näyttämö 7. maaliskuuta. Harvoin näin lohduton, vähäeleinen ja hidastempoinen näytelmää vangitsee katsojan heti alkuminuuteilla. Lankeaako ansio Mikko Roihan taiten tehdystä näytelmäsovituksesta taikka Kaarlo Kankaanpään ohjauksesta, niin näyttämölle ei kaivattu yhtään lisää väkeä, rekvisiittaa, ovien tai pommien pauketta. Kaikki oli kohdallaan. Otto Quangel ( Kimmo Salokangas ) on omalla tavallaan päättäväisen päättämätön hissukka, joka kuitenkin muuntaa suuren surunsa voimavaraksi nousta kolmatta valtakuntaa vastaan. Anna ( Teresa Kaaresmaa ) Oton vaimona edustaa kansallissosialistista kotiäitiä, joka on päättänyt tyytyä kohtaloonsa. Molempien mieli muuttuu, kun pariskunnalle tuodaan kirje jossa kerrotaan heidän poikansa kuolleen. Kun Otto repii raivoissaan kirjeen, kokoaa Anna siitä palapelin kuin lukeakseen sen uudelleen, ja jossa kerrotaankin aivan muuta. Ainoan pojan kuolemasta kumpuaa raivo koko järjestelmää kohtaan. Otosta ei ole puuseppänä pomminrakentajaksi, ja hän ryhtyykin kirjoittamaan kortteja, joihin hän latelee yhteiskuntavastaisia iskulauseita ja syytöksiä. Tämä on ilmiselvää 1940-luvun tekstiviestittelyä, jonka tuloksettomuus on varmasti sekä Oton että Annan mielissä. Kiinnijoutumisen pelko yltää katsomon takariville saakka, ja kiinnihän Otto kaikessa amatöörimäisyydessään lopulta jääkin. Gestapo keinoineen nyhtää parikunnasta kaiken irti, ja vähän enemmänkin. Epäinhimilliset kuulustelumetodit kaikessa kauheudessaan tulevat ilmi, yksi toisensa jälkeen. Elämänsä Ottoa totelleena Anna yrittää jopa vierittää korttienlevitys- ja kirjoituspuuhat omaksi syykseen, mutta kuulustelijoita ei hämätä. Sekä Kimmo Salokangas että Teresa Kaaresmaa näyttelevät luontevasti ja väkevästi. Miten henkeäsalpaava jännite voikaan noiden kahden välissä olla, vaikka välimatkaa näyttämölläkin heillä on useita metrejä? Ämpäripäiset vartijat ja kuulustelijat ovat taidokkaasti muuntautuneet rooleihinsa aivan erilaisista, mutta tutuista lähtökohdista. Paluu arkeen ja nykypäivään oli omalla tavallaan pysäyttävä, kun näytöksestä poistuva yleisö sai ilmaisen ämpärin kotiin viemisiksi.