Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Missä voi sanoa ääneen asiat, joista ei kehtaa puhua edes kaverille? – Arki-iltana Jodelissa esitetyt kysymykset paljastavat, mihin virtuaalisia vessanseiniä tarvitaan

Kun muutin Poriin, latasin puhelimeen pitkästä aikaa Jodel-sovelluksen. Se on kuin virtuaalinen vessanseinä, missä kuka tahansa voi kysyä tai kommentoida mitä tahansa. Suurin osa julkaisuista on turhanpäiväistä ja asiatonta huutelua. Joukosta löytyy silti myös helmiä. Mielenkiintoisia kysymyksiä, jotka paljastavat, mikä ihmisiä oikeasti juuri sillä hetkellä mietityttää. Keskustelut ovat paikallisia, sillä Jodel seuraa käyttäjän sijaintia. Torstaina illalla Porissa haluttiin esimerkiksi tietää, milloin autoon pitää vaihtaa renkaat tai miten masennukseen kannattaisi hakea apua. Ensimmäisessä on kyse arkipäiväisestä ongelmasta, jonka vastausta nuori voisi hyvin hakea myös kavereiltaan tai vanhemmiltaan. Jälkimmäinen kysymys paljastaa sen, mihin tällaisia virtuaalisia vessanseiniä tarvitaan. Anonymiteetti helpottaa vaikeista asioista puhumista. Koska olen viettänyt oman nuoruuteni internetin aikakaudella, en tiedä, mihin nuoret purkivat tuntojaan ennen kuin verkon anonyymeja keskustelualustoja oli keksitty. Kenelle puhuttiin niistä asioista, joita ei kehdannut sanoa ääneen edes kavereille? Onko suomalainen vaikenemisen kulttuuri niellyt hankalat kysymykset sisäänsä ja mieltä askarruttavia aiheita on raapusteltu vastausten toivossa julkisten vessojen seiniin? Ahkerassa käytössä olivat ehkä myös nuortenlehtien kysymys–vastaus-palstat, joihin sai lähettää postia nimettömänä. Verkossa toimivan Sekasin-chatin suosio kertoo, että nuorilla on tarve puhua eikä sopivaa keskustelukumppania aina löydy lähipiiristä. Mielenterveysseuran ja Punaisen Ristin koordinoimassa chatissa nuoret voivat keskustella anonyymisti vapaaehtoisten kanssa mielenterveysongelmista. Chatissa on jatkuvasti ruuhkaa ja monet jonottavat keskusteluun tunteja. Anonyymissa verkkokeskustelussa ei tarvitse pelätä kasvojen menetystä. Vaikka kolikon kääntöpuolella on kiusaamista ja ikävien asioiden huutelua nimettömänä, sen toisella puolella sarastaa mahdollisuus löytää apua kysymyksiin, joiden kanssa olisi muuten ehkä jäänyt yksin.