Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Kolumni: Occamin partaveitsi paljastaa, mitä Suomi saavutti heinäkuussa Brysselissä – Satakunnassa ja Porissa on vaikea iloita

Englannin maajoukkuehyökkääjä Gary Lineker teki upean peliuran. Häneltä on myös kuuluisa maksiimi, jonka mukaan jalkapallo on yksinkertainen peli, jossa 22 miestä jahtaa palloa 90 minuutin ajan, ja lopussa Saksa voittaa. Sama sääntö toteutuu EU-huippukokouksissa yhdellä erolla. 27 jäsenvaltion johtajien maratonkokouksissa kaikki juoksevat yökausia sopuratkaisun perässä, ja lopussa kaikki voittavat omissa kotimaissaan. Sama kaava toteutui heinäkuussa Brysselissä. Eurooppa-neuvosto hyväksyi massiivisen 750 miljardin elvytyspaketin ja 1074 miljardin euron EU:n budjetin vuosille 2021–2027. Neuvottelijat palasivat kotimaihin kertomaan sankarillista saagaa pitkistä yöllisistä neuvotteluista ja voitoista. Suomi ei ollut poikkeus. Tulosten kertomisessa noudatettiin koronakriisistä tuttua sumean tiedottamisen kaavaa: onnistumisia ylikorostettiin hallituksen ansioina ja epäonnistumisista vaiettiin. Entä mitä saavutettiin, kun tulokset läpivalaistaan käyttämällä niin sanottua Occamin partaveistä? Teorian mukaan ylimääräiset tekijät karsitaan pois, jonka jälkeen jäljelle jää vain yksinkertaisin ja yleensä todennäköisimmin paras selitys. Suomi saa elvytyspaketista arviolta 3,2 ja maksaa 6,6 miljardia euroa. EU:n budjetista tulee arviolta 11,1 ja maksetaan 16,7 miljardia euroa. Jäsenmaksut EU:lle nousevat 100 miljoonaa euroa vuodessa. Maataloustuet jäävät ennalleen. Lisäksi Suomelle tärkeitä asioita, kuten investointeja, tutkimusta ja terveydenhuoltoa leikattiin budjetissa. Hallitus riemuitsi saavutuksena oikeusvaltioperiaatteen kirjaamisen EU-tukiehtoihin ja kansallisen kirjekuoren saamisen. Suomi saikin kirjekuoressa ”lisärahaa” sekä maataloustukiin että Itä- ja Pohjois-Suomen aluekehitykseen. Tosin rahat olivat nappikauppaa nuukien eli Hollannin, Ruotsin, Tanskan ja Itävallan saamiin jäsenmaksualennuksiin. Occamin yksinkertaisuusperiaatteen mukaan lopputulosta on vaikea pitää hyvänä tai voittona. Oma luku on neuvotteluihin koko Suomen mandaatilla osallistunut eurooppaministeri Tytti Tuppurainen. Hän on oululaisena ilakoinut itään ja pohjoiseen korvamerkityistä aluekehitysrahoista. Ja mikä on iloitessa, kun Oulun, Kuopion, Joensuun tai Rovaniemen kaltaiset kasvavat korkeakoulukaupungit saavat jatkossakin 4–5 kertaa enemmän EU-tukea kuin Lahden, Porin, Kouvolan, Kotkan tai Imatran kaltaiset syvät rakennemuutoskaupungit. Valitettavasti ministerin iloon on vaikea yhtyä Länsi- ja Etelä-Suomessa, Satakunnassa ja Porissa. Kirjoittaja on aluekehittämisen asiantuntija ja valtiotieteen tohtori.