Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Konserttiarvio: Vasta 18-vuotias pianistilahjakkuus Anton Mejias tavoitti Chopinin traagiset, juhlavat ja ilakoivat sävyt vaivattomasti

Musiikki Nuoret voittajat. Pori Sinfonietta 7.11. Promenadisalissa. Kapellimestari Johannes Zahn. Solisti Anton Mejias, piano. Pori Sinfonietta soittaa päättäväisesti Chopinin Pianokonserton nro 2 pitkän orkesterijohdannon saksalaisen kapellimestarin Johannes Zahnin johtamana. Illan solisti, vasta 18-vuotias Anton Mejias aloittaa jämäkästi alaspäin etenevällä juoksutuksella ja tavoittaa osan traagiset, juhlavat ja välillä ilakoivat sävyt vaivattoman selkeästi. Chopinin tekstuuri on taiturimaisesti rönsyilevää. Mejiaksen soitossa on koruton ja päämäärätietoinen ote. Kuulijan ei tarvitse ponnistella löytääkseen teemojen punaisen langan. Toinen osa olikin sitten pelkkää tähtitaivaan säteilevää loistetta. Anton Meijiaksen poikkeuksellinen lahjakkuus ja tulkinnan kypsyys on tullut palkituksi ja huomatuksi niin pianokilpailuissa kuin johtavissa musiikkikorkeakouluissa. Sibelius-Akatemian lisäksi opiskelupaikka on Curtis-instituutissa Philadelphiassa, Pietarin Rimski-Korsakov konservatoriossa ja Juilliardissa, toistaiseksi ikänsä puolesta vielä Pre-college divisionissa. Kilpailuvoittoja Mejiaksella on muun muassa Suomen Steinway Piano Festivalissa (2016) ja helmikuussa Ruotsin Arvikassa Nordic Piano Competition -kilpailussa. Finaalin virtuoosisuus häikäisi ja ylimääräinen Balladi nro 4 kruunasi koko Chopin-kattauksen ruhtinaallisesti. Johannes Zahn (s. 1990) luotsasi Pori Sinfoniettaa ammattimaisen varmasti. Suomalaisille Zahn tuli tutuksi vuosi sitten järjestetyssä Jorma Panula -kapellimestarikilpailussa. Ensimmäistä palkintoa ei jaettu, ja Zahn jakoi toisen palkinnon brittiläisen Angus Websterin kanssa. Alkusoitto Béla Bartókin Romanialaiset tanssit op. 8a soi hienostuneen kepeästi kansanmusiikkiteemat ja vaikutteet värikkäästi huomioon ottaen. Konsertossa Sinfonietta tuki upean täsmällisesti ja vivahteikkaasti solistia. Franz Schubertin Sinfonian nro 6 C-duuri aluksi tuli mieleen Jorma Panulan sanat: ”Kapellimestarin tehtävä ei ole pelkästään ”viittilöidä” rytmiä”. Tällä kertaa ja tämän kokoisella orkesterilla rytmin ”vispaus” olisi ollut hiukan enemmän tarpeen. Puupuhaltiminen suunnalta tuli syöksähtelyjä, kunnes asetuttiin rytmiseen kehikkoon. Zahn johti ulkoa. Scherzo eteni pirteästi. Finaalin temponmuutokset toteutuivat notkeasti. Vastaisen varalle: Jos Kauas missä katse kantaa -väliaikasummeri ei toimi, niin aulaan kuulutus, että yleisö saliin. Muusikot istuivat vartin lavalla, kun yleisö vähitellen valui sisälle. Konsertin jännite laimeni.