Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Universaali ansiosidonnainen työttömyysturva ei heikennä ay-liikkeiden asemaa – työsuhteen pituus ei voi olla myöskään irtisanomisjärjestystä määräävä tekijä

Viime päivinä on mediassa ja somessa keskusteltu kiihkeästi ansiosidonnaisen työttömyysturvan sääntömuutoksesta ja irtisanomisjärjestyksestä työpaikoilla. Kokoomuksen Elina Lepomäki ehdotti, että nykyinen ansiosidonnainen työttömyysturva muutettaisiin universaaliksi ansioturvaksi eli ansiosidonnaista korvausta saisivat kaikki työssäoloehdon täyttävät joutuessaan työttömiksi. Vasemmisto nousi pontevasti vastustamaan, koska ehdotuksen katsottiin heikentävän ay-liittojen vaikutusvaltaa. Siinä kuitenkin unohdettiin se tosiasia, että edunvalvojana toimiva liitto ja työttömyyskassa ovat erillisiä toimijoita, eikä niitä pidä sekoittaa. Näyttääkin siltä, että suuri osa ay-liittojen jäsenistä luulee, että vain liittymällä liiton täysjäseneksi saa ansiosidonnaisen työttömyysturvan. Tämä johtunee siitä, että palkkalaskelmassa on vain yksi vähennettävä summa, joka koostuu liiton jäsenmaksusta ja työttömyyskassamaksusta. Liitoissa pelätään, että mikäli muutos tulisi, halukkuus liiton jäsenyyteen romahtaisi. Lepomäen ehdottama tasa-arvoa lisäävä muutos on kuitenkin perusteltu, koska ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta vain 5 prosenttia tulee työttömyyskassojen maksamana, ja 95 prosenttia verovaroista ja työttömyysvakuutusmaksuista. Veroja ja työttömyysvakuutusmaksua maksavat kaikki työlliset pakollisena, joten myös edut kuuluisivat samanlaisina kaikille. Tv-uutisissa tutkija kertoi, että 14 prosenttia työttömistä olisi työssäoloehdon perusteella oikeutettuja ansiosidonnaiseen, jos olisivat kassojen jäseninä. Ryhmässä on paljon pienituloisia, joille ansiosidonnainen tuki olisi erittäin tärkeää. Monet heistä elävät työttömänä muiden tukimuotojen varassa. Muutos olisi siis hyvä. Jokainen tietenkin voisi edelleen tukea edunvalvontaansa olemalla ay-liiton jäsenenä, mutta työttömyyskorvausprosessiin sitä ei pidä sotkea. Tehdyn arvion mukaan muutos ansiosidonnaisen sääntöihin maksaisi yhteiskunnalle 250 miljoonaa euroa vuodessa. Toinen aihe keskustelussa on ollut irtisanomisjärjestys. SAK ehdottaa, että viimeiseksi taloon tulleet irtisanottaisiin ensimmäisenä. Ensi kuulemalta ehdotus kuulostaa oikeudenmukaiselta. Sitä se voikin olla työntekijöiden kannalta, mutta yrityksen kannalta se on aivan järjetön. Jos yritys on niin huonossa hapessa, että irtisanominen tuotannollis-taloudellisesta syystä on ainoa vaihtoehto, yritys miettii, keitä tarvitaan, että suosta noustaan. Irtisanottavien nimet muodostuvat prosessissa, kun mietitään, miten selvitään. Yrityksen velvollisuus on turvata tulevaisuutensa. Työsuhteen pituus ei voi olla irtisanomisjärjestystä määräävänä tekijänä. Jos SAK:n ehdotus tulisi voimaan, voisi käydä niin, että yrityksen olisi pakko luopua juuri niistä henkilöistä, jotka mahdollistavat selviämisen. En voi käsittää, mitä SAK:n herrojen ja rouvien päässä liikkuu suoltaessaan ulos tuollaisen ehdotuksen. Siinä ei nähdä metsää puilta. Voi käydä niin, että loppujen lopuksi viimeinen sammuttaa valot. Vai oliko niin, että piti saada Lepomäen ehdotukselle niin järeä vastaehdotus, että ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen sääntömuutos lakaistaan maton alle? Eija Rontu Pori