Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Kasitiellä kiireisempien jaloissa

Olisiko kesäkuun alussa voimaan tullut tieliikennelain uudistus jotenkin aiheuttanut kaasujalan käytön vapautumista ja muutoinkin oikomista säännöissä. Näitä on tullut pohtineeksi valtatie 8:n eli tuttavallisemmin kasitien liikenteessä. Kesän aikana poliisin tiedoteraportit ovat kertoneet huimista ylinopeuksista. Parhaat ajelevat keskuudessamme miltei 200 kilometrin tuntinopeuksilla. Niihin yltää melko tavanomaisilla perheautoillakin ja tietysti isokoneisilla moottoripyörillä. Omakohtaisena kokemuksena kotimaan lomaretkellä tuli nähdyksi kuinka miljoonaluokan italialaisella superurheiluautolla ohitus käy tiukassakin tilanteessa. Lähteehän se kuin ammus. Tosin sattui niin, että muutaman kilometrin päässä bussipysäkillä vilkkuivat poliisimaijan siniset valot. Superauton matkanteko oli keskeytynyt ja kuljettaja puhuttelussa. Luulisi, että jo oma itsesuojeluvaisto herättäisi harkitsemaan äärinopeuksien käyttöä. Joku voi pyrkiä sivutieltä liikenteeseen, eikä tiedä varautua ajoon vapailla nopeuksilla kuten Saksan moottoriteillä. Vanha hokema näyttää pätevän, että autoilu edustaa länsimaisen vapauden korkeinta astetta. Voit mennä milloin vain ja mihin vain. Lentokonekin on sidottu kenttiin, joilta nousta ja laskeutua. Kasitiellä , varsinkaan Satakunnassa, eivät nopeudet ole noin huipussaan lähellä kahtasataa. Siitä pitävät huolen tien nykykunto ja 1950-luvun maantieteknologiaa edustava tien perusolemus. Valtatiellä ajellaan vuoroin vaihdellen 60, 80 ja 100 kilometriä tuntinopeuksilla. Pienen vaatimattoman auton ratissa usein tulee tunne vahvempien ja nopeampien vaivana olosta. Luultavasti niin lujaa ei valtatiellä voi ajaa, etteikö joku roikkuisi takapuskurissa ja pyrkisi ohi. Ohitse meneviä riittää aina. Kasitiellä on nyt kiintoisa hermojen testirata Eurajoella. Luvian Peränkylän ja Kuivalahden risteyksen välille rakennettavien ohituskaistojen työmaa-alueella rajoitukset ovat 50 ja 60 kilometriä tunnissa. Ei sellaista kertaa olekaan työmaan kohdalla, että ajettaisiin säädetyillä nopeuksilla. Aina löytyy muutama takapuskurin tuntumassa pujottelija, joka kiihdyttää yli rajoituksen. Tieliikennelain uudistus toi muutoksia liikennemerkkeihin ja yhden uudenkin. Lainsäätäjä salli vähimmäisnopeusmerkin eli sen osoittamaa nopeutta on pakko ajaa. Se lähettää kummallisen viestin. Vaikea on kuvitella millaisiin tieoloihin pakkonopeus olisi järkevää asettaa. Entä jos olosuhteet ja keli muuttuvat olennaisesti. Toivottavasti näitä merkkejä ei teillemme aseteta, koska perässä roikkujia ja kiihdyttelijöitä on jo aivan riittävästi. Ongelmat ovat tiedossa ja moneen kertaan harmiteltuja. Se on helposti tehty, mutta ratkaisujen keksiminen on kertaluokkaa vaikeampaa. Seuraamusten koventaminen etenkin toistuvissa törkeissä rikkeissä olisi paikallaan. Yksi vaikuttava keino on tekovälineen menettäminen. Kun auto lähtee alta, se tehoaa välittömästi ja sen uhka voisi virkistää vastuunkantoa. Vanha hokema näyttää pätevän, että autoilu edustaa länsimaisen vapauden korkeinta astetta.