Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Jatkuvat pätkätyöt ovat vieneet mielenterveyteni

Virkamiesten esitellessä uusia työllistämiskeinojaan perjantaina en voinut muuta kuin puhjeta lohduttomaan itkuun. Toimeentuloni on uhattuna. Olen ollut masennuksen vuoksi pitkään sairauslomalla enkä ole sen jälkeen edes uskaltanut ajatella hakevani kokopäiväistä työtä, koska pelkään sairastuvani uudelleen. En haluaisi joutua taas syömään lääkkeitä ja ajautumaan yhä huonovointisemmaksi päästäkseni sairaseläkkeelle, kuten niin monelle tapahtuu. En ole työtön, vaan teen siivoustyötä muutaman tunnin viikossa. Enemmänkin voisin tehdä, mutta rahallisesti en ole siitä hyötynyt rajan ollessa parisataa euroa, joten motivaatio siihen on huono. Nythän tulorajaa on väliaikaisesti korotettu, mutta minä en sitä hyödy, koska tähtäimessä on uusi velvoitetyöjakso, jonka jälkeen saan taas liiton päivärahaa (jos tätä ei peruta). Sillä ja muutamalla työtunnilla tulen toimeen joten kuten. Velvoitetyön saamiselle Porin kaupungilta on yksi ehto riittävän iän lisäksi: pitää olla kokonaan työtön. Minun pitää siis lopettaa työnteko sillä hetkellä, kun liiton raha on loppumassa, että olen varmasti työtön viimeisen liiton rahan maksupäivänä. Olisin onnellinen, jos olisin oikeutettu tähän velvoitetyöpaikkaan myös työtä tekevänä, vaikkapa nollatuntisopimuksella, mutta se ei ole sallittua. Niinpä joudun nyt vaatimaan työnantajalta määräaikaisia sopimuksia ja jaksottamaan työnteon niin, että varmasti olen työtön. Tunnit joudun rajaamaan niin pieniksi, että ei varmasti tule työllistymispäiviä, jotka sekoittaisivat laskelmani ja olisinkin vahingossa töissä vaikka yhden tunnin tuona ratkaisevana päivänä, jolloin liiton raha loppuu. Parempi pelata varman päälle ja ottaa kunnon työttömyysjakso. Arvoisat virkamiehet, jotka tuijotatte niitä tilastoja: syy ei ole meissä ihmisissä. Me olemme systeemin uhreja ja pakotettuja työttömyyteen. Työtä ei saa hakemuksia lähettelemällä, kuten te kuvittelette. Naisilla parasta ennen päivä työelämässä on 40 vuotta, miehillä taitaa olla 50 vuotta. Sen täytettyä on turha odottaa kutsua työhaastatteluun. Jatkuva pätkätöiden teko on ollut suurin elämänlaatuani heikentävä asia ja vienyt mielenterveyteni. Valitettavasti en jaksa enää tyrkyttää itseäni töihin ja odottaa, että kuusikymppisenä saisin vielä vakituisen työpaikan. Nyt yritän jotenkin saada toimeentulon. Virkamiehet ja päättäjät, älkää ajako minua toimeentulotukiluukulle tai mielenterveyspotilaaksi, vaan antakaa mahdollisuus oman jaksamiseni mukaiseen työntekoon ja toimeentuloon muulla tavoin. Sitä pyydän. Kerran pätkätyö – aina pätkätyö Kirjoitus julkaistaan poikkeuksellisesti nimimerkillä aiheen arkaluoteisuuden vuoksi.