Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Mies määrättiin maksamaan elatusta toisen miehen biologiselle lapselle – Emeritusprofessori muistaa Porista tapauksen, jossa mies menetti talonsa toisen miehen lapsen elatusmaksujen vuoksi

Helsingin hovioikeus tuomitsi torstaina miehen maksamaan elatusmaksuja avioliitossa syntyneelle lapselle, jonka biologinen isä hän ei ole. Lapsi syntyi vuonna 2014 miehen ollessa avioliitossa, joten mies oli juridinen isä. Hieman ennen lapsen kaksivuotissyntymäpäiviä, toukokuussa 2016 mies saikin tietää, ettei ollutkaan lapsen biologinen isä. Tuli avioero. Mies nosti kanteen käräjäoikeuteen ja vaati isyyden kumoamista. Käräjäoikeus ei suostunut, sillä kanteen määräaika oli umpeutunut. Mies myöhästyi kahden vuoden määräajasta parilla kuukaudella. Paperit olisi pitänyt panna vireille ennen kuin lapsi ehti täyttää kaksi vuotta. Hovioikeus ei ottanut kannetta jatkokäsittelyyn eikä korkein oikeus myöntänyt valituslupaa. Myöhemmin lapsen puolesta nostettiin uusi kanne, jossa miestä vaadittiin maksamaan elatusmaksuja. Lasta edusti edunvalvoja, ja vaikka äiti ehti välissä kirjelmöidä oikeudelle luopuvansa elatusvaatimuksista, määräsi käräjäoikeus tämän vuoden tammikuussa miehen elatusvelvolliseksi. Asia eteni hoviin, mutta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua. Koska mies oli edelleen lapsen juridinen isä, hänet nähtiin myös velvolliseksi maksamaan elatusmaksua. Torstaisen päätöksen mukaan lapsi oli kuusivuotias, eikä hän ollut useaan vuoteen saanut elatusapua mieheltä. Mies pysyy elatusvelvollisena ja sai lisäksi maksettavakseen noin tuhat euroa ei-biologisen lapsen edunvalvontakuluja. Helsingin yliopiston siviilioikeuden emeritusprofessori Urpo Kangas ei pidä oikeuden päätöstä kummallisena. – Se oli odotettu ratkaisu, ei asiaa olisi voinut millään muulla tavalla oikeudessa ratkaista. Jos lain mukainen määräaika isyyden kumoamiseen oli umpeutunut, oikeus ei voinut tehdä muuta päätöstä, Kangas sanoo. – Ja kun juridinen isyys on voimassa, niin elatusvelvollisuuskin on voimassa. Tässä on ajateltu lapsen etua eikä miehen etua. Tapaus ei ole pitkän linjan oikeustieteilijän mukaan myöskään ainutkertainen. Vastaavia on tapahtunut vuosien varrella useita. – Muistan Porista tapauksen, jossa opettajapariskunnalla oli lapsi, mutta biologiseksi isäksi paljastuikin koulun talonmies. Pariskunta erosi ja mies lakkasi maksamasta elatusmaksuja. Määräaika isyyden kumoamisesta oli kuitenkin jo mennyt umpeen ja koska miehellä oli omaisuutta, häneltä ulosmitattiin maksamatta jääneitä elatusmaksuja. Mies joutui myymään sen vuoksi lopulta omakotitalonsa, Kangas kertoo. Kangas on nähnyt myös korkeimmassa oikeudessa käsiteltyjä tapauksia, joissa lapsi on saanut alkunsa hedelmöityshoidoissa siten, että siemenneste ei ole ollut aviomiehen. Avioeron jälkeen mies on yrittänyt kumota isyyden. – Myöhemmin lakia muutettiin niin, ettei näissä tapauksissa isyyttä voi kumota lainkaan, Kangas sanoo. Nykyisen isyyslain mukaan avioliittoon perustuvan isyyden kumoamisen määräaika on kaksi vuotta lapsen syntymästä, ellei painavaa syytä löydy perusteeksi aikarajan venyttämiselle. Paperit pitää siis laittaa vetämään kahden vuoden sisällä lapsen syntymästä. – Määräajat ovat joskus salakavalia. Sama se on velan vanhentumisen ja perinnön saannin kanssa. Tietyn ajan kuluttua on liian myöhäistä. Emeritusprofessori Kankaan mukaan isyyden kumoamisen määräaika on ollut aiemmin pidempi. Vuoden 1976 lapsilainsäädännössä isyyden saattoi kumota vastaavissa tapauksissa, jos kanne oli pantu vireille viiden vuoden sisällä lapsen syntymästä. Tuolloin isyyden todistaminen dna-testeillä oli kehittymätöntä ja isyyden tunnistaminen perustui Kankaan mukaan veriryhmiin, valkosolunäytteisiin ja muihin epätarkempiin menetelmiin. Elatusvelvollisuudesta voidaan vapautua, mikäli maksukyky ei yksinkertaisesti riitä. Hovioikeus ei torstaisessa päätöksessään puuttunut isyyskysymykseen, sillä isyyden kumoamisen torppaus oli jo lainvoimainen. Hovi käsitteli siis vain elatusvelvollisuutta. Mies vetosi valituksessaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklaan yksityiselämän suojasta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on aiemmin nimittäin antanut ratkaisuja, joissa liian tiukan ja joustamattoman aikarajan on nähty loukkaavan yksityiselämän. Hovin päätöksessä luki, ettei EIT:ssä sen sijaan oltu annettu ratkaisuja elatusavun maksuvelvollisuudesta eikä sen siten nähty loukkaavan miehen yksityiselämän suojaa Ja koska hovi vieläpä käsitteli pelkästään elatusapukysymystä, eivät EIT:n ratkaisut loukkaavista isyyden kumoamisen aikarajoista liittyneet asiaan. Mies oli valittanut lapsen äidin vaatineen elatusta vahingoittamistarkoituksessa. Hovioikeus oli asiassa eri mieltä. Mies voi hakea korkeimmalta oikeudelta valituslupaa, mutta sen heltiämistä varten hän tarvitsee hyvät perusteet. Emeritusprofessori Kangas pitää todennäköisenä, ettei lupaa heltiä. Ja jos tapauksesta kanneltaisiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle, kuluisi sen vireille panoon useita vuosia. Oikeusministeriössä on parhaillaan meneillään vanhemmuuslain uudistamisen valmistelu, jossa on tarkoituksena yhdistää isyys- ja äitiyslaki. – Luulen, että tämän jutun herättämän keskustelun johdosta joudutaan ottamaan kantaa siihen, olisiko määräaikaa muutettava tai mahdollisesti luopua siitä kokonaan. Vaikka isyyden kumoamisen määräaikaa muutettaisiin, se ei Kankaan mukaan vaikuttaisi tuomioistuimissa jo päätettyihin ratkaisuihin.