Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Etähoidon aika vanhustyössä ei ole vielä – Millä tavoin digitalisaation huuma palvelee vanhuksia ja heidän ikääntyneitä omaishoitajiaan?

Satakunnan Kansa uutisoi pari viikkoa sitten useampaan kertaan paljon palveluja käyttävien omahoitajajärjestelmästä, omaishoidon palkkioiden korotusesityksestä ja sen takaisin vedosta sekä konsulttien tekemästä perusturvaa koskevasta tuottavuusohjelmasta. Näille uutisille on yhteisenä nimittäjänä vanhusten lukumäärän suhteellisen osuuden kasvaminen, siitä johtuva palvelutarpeiden kasvu ja kuntien taloudelliset vaikeudet selvitä velvoitteistaan. Uutisoinnin mukaan perusturvassa otetaan käyttöön omahoitajajärjestelmä paljon palveluja käyttäville asiakkaille. Se on varmasti tervetullut uudistus hoidon jatkuvuuden ja kokonaisuuden kannalta. On kuitenkin syytä olla syvästi huolissaan konsulttien tekemästä raportin tuottavuusohjelmasta, vaikka sen arvioiminen nyt annetun tiedon perusteella onkin ennenaikaista. Tuskin raportista löytyy mitään sellaista, mitä eivät viranhaltijat ja luottamusmiehet olisi itsekin oivaltaneet. Siitä huolimatta SK :n etukäteen raportista esiin tuomat asiat tekevät vanhusikää lähestyvien ja omaishoidon kokemusasiantuntijoiden olon tuskaiseksi. Painopisteen siirtäminen laitoshoidosta kotihoitoon on se mantra, minkä nimeen vannotaan. Samalla esitetään kotihoidon kehittämistä myös vaativampaa hoitoa edellyttävien muistisairaiden, vanhusten ja vammaisten hoitomuodoksi. Miten tämä rakennemuutos laitoshoidosta kotihoitoon toteutetaan, niin ettei unohdeta vanhusten ja muistisairaiden oikeutta hyvään elämään? Nykyiselle kotihoidon toimintatavalle, missä asiakkaan luona ramppaa monta kertaa päivässä aina uusia ihmisiä, ei vaativaa kotihoitoa voida jättää. Ikuinen kiire ja rutiinitoimenpiteiden pikainen suorittaminen ei tue hoidon jatkuvuutta, eikä luo hoidettavalle turvallisuuden tunnetta. Lisäksi osa hoitajan vähäisestäkin asiakkaan kanssa tehtävästä työajasta valuu jatkuvaan raportointiin ja dokumentointiin. Ennakkotietojen mukaan kustannussäästöjä haetaan digitaalisilla hankkeilla, kuten lääkäreiden ja hoitajien etävastaanotolla, kotihoidon ja kuntoutuksen etäpalveluilla ja etäseurannalla. Millä tavoin tämä digitalisaation huuma ja etäyhteyksien kaikkivoipaisuus palvelevat vanhuksia ja heidän jo ikääntyneitä omaishoitajiaan? Miten ne auttavat vanhaa ja yksinäistä harhoissaan elävää muistisairasta? Digitalisaatio ei tule ilmaiseksi. Tarvitaan alkuinvestointeja ja jatkuvaa päivitystä ja huoltoa sekä korjausta. Jostain sekin raha ja aika ovat pois, useimmiten asiakkaalta. Tulevatko kehittämistyössä kuulluksi kokemusasiantuntijoina palveluiden käyttäjät ja omaishoitajat? Ymmärrämme kyllä, että päättäjien tulee katsoa etäälle, mutta tulee nähdä myös lähelle: Odottaa diginatiivia ikäluokkaa, jonka palvelut voivat olla etänä. Sen aika ei ole ihan vielä. Sodan jälkeen syntyneelle Ikäluokalle ja sitä vanhemmille hyvä hoito ei tarkoita etäpalveluita, eikä kauko-ohjattuja robotteja. Etäpalvelu on hurmannut nykyisten digituotteiden ja palveluiden kehittäjät ja markkinamiehet. Etäpalvelusta näyttää tulevan uusi mantra kotona asumisen rinnalle. Sitä me emme halua. Ihminen kaipaa henkilökohtaista hoivaa ja läsnäoloa. Aulikki Harju ja Britta Raitala Porin kokoomusnaiset