Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Porilaisen Ari de Carvalhon kotiuunissaan tekemät leivät revitään käsistä: ”On ehkä hyvä, ettei tätä minun leipomaani leipää edes saa joka päivä ja kaikkialta”

Lempeä ja kärsivällinen Samba, kova ja hieman karkea Frank sekä näiden jälkeläinen Neo. Siinä ovat porilaisen Ari de Carvalhon luottoystävät. Vaikka Samba, Frank ja Neo ovat persoonallisia ja välillä hieman yllätyksellisiä, ne eivät ole ihmisiä, eivätkä edes elämiä. Ne ovat leipäjuuria, jotka asustelevat de Carvalhon keittiön hyllyllä ja lähtevät jopa matkalle mukaan, sillä niitä ei voi jättää pitkäksi aikaa ruokkimatta. Ari de Carvalho on leipämies ja armoitettu jauhopeukalo, joka on päästänyt luovuutensa kukkimaan tänä vuonna. Hän työskentelee Kankaanpään yläkoulussa ja lukiossa kuvataideopettajana, mutta vapaa-aika kuuluu leipomiseen. – Olen aina pitänyt leivästä, mutta en erityisemmin tykkää hiivan mausta. Ystäväni usutti minut tekemään leipää hapanjuureen, ja viimein kun sain kehitettyä ensimmäisen juureni eli Samban, innostukseni alkoi kasvaa. Lopputulos oli niin hyvä. Leivän leipominen juureen on pitkä, mutta palkitseva prosessi. Leipäjuurta pitää ruokkia ja taikinaa vaivata säännöllisin väliajoin, jotta lopputuloksesta tulee onnistunut. Koska aikaa kuluu aina vähintään 20 tuntia, Ari de Carvalho leipoo yleensä vain viikonloppuisin. Ensimmäiset tuoreet leivät tulevat uunista ulos yleensä lauantaiaamuna. Jauhopeukalo de Carvalho leipoo kotinsa keittiössä aivan normaalin kokoisessa uunissa, johon tarkasti optimoiden mahtuu neljä leipää kerralla. Usein de Carvalho leipoo neljä uunillista, eli yhteensä 16 leipää. Osa leivistä jää kotiin perheen syötäväksi, mutta loput de Carvalho myy. Aluksi asiakaskunta koostui leiväntuoksun houkuttamista naapureista, sitten kavereista ja kavereiden kavereista. Maanantaisin de Carvalho vie leipäsatsin työkavereilleen Kankaanpäähän. Jos leipiä jää yli, Ari de Carvalho myy ne Ari´s bread -nimisen Instragram-tilinsä kautta. Kysyntä on alkanut olla niin kovaa, että asiakkaita on jo jonotuslistalla omaa lämpimäistään odottamassa. Uunista tulee ulos monenlaisia herkkuja. Ari de Carvalho leipoo välillä croissanteja, pullaa ja pikkuleipiä. Eniten hän tekee leipää monin eri variaatioin. – En ole ollut itse ollenkaan rusinaihminen. Inhosin pienenä, kun äiti laittoi pullaan rusinoita, de Carvalho pohjustaa. – Kun kokeilin vähän pitkin hampain rusinaleivän valmistusta, ihastuin silti täysillä. Eräs ystävänikin on niin rakastunut rusinaleipään, että hän ostaa sitä joka viikko kaksi kappaletta ja syö sitä sitten säästellen, jotta leipää varmasti riittäisi joka päivälle. Kokeilunhalulla ja mielikuvituksella ei ole rajoja. Ari de Carvalho leipoo moniviljaleipää, suklaa-karpaloleipää, chorizoleipää, sahramileipää, cheddar-jalapenoleipää... Jokaviikkoisen leivänleivonnan de Carvalho aloitti jo vuodenvaihteessa, mutta keväisen korona-ajan tuoman lisääntyneen vapaa-ajan hän käytti uusien reseptien kehittämiseen. Niiden testaaminen oli mieluisaa puuhaa. – Kun muut saivat keväällä koronakiloja, me saimme leipäkiloja, vitsailee de Carvalhon puoliso Sara Muesa . Ari de Carvalho on erityisen ylpeä siitä, että pariskunnan puolitoistavuotias Oliver -poika suostuu syömään ainoastaan kotona tehtyä leipää. Kaupan tarjoomukset eivät kelpaa, ja lapsen mielipide on lahjomaton. Ari de Carvalho on niin innostunut leivonnasta, että mies on ottanut elämässään uuden askeleen: hän alkaa ensi kuussa opiskella töiden ohessa leipurin ammattitutkintoa. Leivänleivonnasta on tulossa siis entistä ammattimaisempaa, mutta päätoimiseksi leipuriksi de Carvalho ei ole ajatellut ryhtyä. Mielessä on esimerkiksi kuvataiteen tekemisen ja leipomisen yhdistäminen. – On ehkä hyvä, ettei tätä minun leipomaani leipää edes saa joka päivä ja kaikkialta, de Carvalho pohdiskelee. Suppea saatavuus lisännee tuotteen kiinnostavuutta ja arvoa. Nykyistä isomman uunin de Carvalho sentään haluaa hankkia. Sellaisen hän ehti jo ostaakin, mutta vasta sähkömiehen tullessa paikalla paljastui, että uuni olisi tarvinnut niin paljon sähköä, että de Carvalhon leipoessa koko naapurusto olisi mennyt pimeäksi. Porin Siltapuistokadun varrella asuvasta de Carvalhosta saisi oivallisen leipälähettilään. Hän jaksaa puhua tuntitolkulla hyvän leivän, ja varsinkin taikinajuureen tehdyn leivän puolesta. Se on hänen mukaansa paitsi herkullista ja hyvin säilyvää, myös terveellistä ja probioottista. – Yksi leipäni salaisuuksista on se, että sitä nostatetaan hiljakseen jääkaapissa. Leivän käymisprosessi tapahtuu näin jo leivontavaiheessa, eikä vasta vatsassa. Siksi tällä tavoin tehty leipä sopii monille heillekin, jotka eivät voi muuten syödä leipää. Ari de Carvalho on huomannut ainakin ystäväpiiristään sen, että hyvin valmistetun ruoan arvo on kasvanut. Moni kehittelee kokintaitojaan ja vaatii ruoaltaan laatua, ei vain vatsantäytettä. Puoliksi portugalilaiset sukujuuret omistavalle de Carvalholle ruoka ja siitä puhuminen ovat tärkeitä asioita. Portugalissa ei ole lainkaan tavatonta ajaa parisataa kilometriä päästäkseen syömään hyvään ravintolaan. Yksi tunnetuimmista portugalilaisista leivonnaisista on voitaikinaleivos nimeltään pastel de nata. Ari de Carvalho on yrittänyt leipoa niitä omassa keittiössään, mutta ei ole onnistunut vielä kehittämään mielestään riittävän hyvää, lehtevää voitaikinaa. – Siksi riemastuin kovasti, kun huomasin, että nyt alkavissa leipurinopinnoissani yhtenä opeteltavana asiana on voitaikina. Ennen voitaikinan vääntämistä Ari de Carvalholla on vielä monta kertaa asiaa Frankille, Neolle ja erityisesti Samballe. Kaikista leipäjuuristaan de Carvalho käyttää eniten juuri Sambaa, ja siksi se on jalostunut ahkerassa käytössä: siitä on tullut entistä pehmeämpää ja makoisampaa. Nyt pitäisi vain päättää, että leipoisiko tänä viikonloppuna rusinaleipien lisäksi pullaa. Tai jos sittenkin tekisi moniviljaleipää ja pannaria... Juttua on korjattu torstaina 24. syyskuuta 2020 kello 15.20. Jutussa väitettiin alun perin, että de Carvalho työskentelee Kankaanpään taidekoulussa.