Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu MM-kiekko Eurovaalikone Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Yksi asia on varma: sote on tulevan hallituksen työpöydällä – näin uudistuksen neljä keskeistä kysymystä tulisi hoitaa

Kauan kaivattu sote-uudistus kaatui jälleen. Tällä kertaa massiivisessa urakassa epäonnistui Juha Sipilän (kesk.) hallitus. Sote-uudistus on kuitenkin tehtävä. Tätä mieltä on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylijohtajan Marina Erhola . – Se, että uudistuksessa on toistuvasti epäonnistuttu, ei poista ongelmaa, Erhola sanoo. Pian suururakkaa ryhtyy ratkomaan Suomen tuleva hallitus. Sitä ennen sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Kirsi Varhila ja THL:n ylijohtaja Marina Erhola kertovat, kuinka sote-uudistuksen neljä oleellista kohtaa tulisi toteuttaa. Montako sote-aluetta tarvitaan? Vuonna 2015 tehdyn virkamiesarvion mukaan sote-alueiden sopiva määrä olisi 5–12, kertoo Kirsi Varhila. Sipilän hallituksen sote-mallissa oli 18 maakuntaa, jotka olisivat vastanneet itsenäisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Sekä Varhila että Erhola pitävät 18 sote-aluetta hieman liian suurena määränä. – 18 maakunnan mallissa on muutama maakunta, joilla palvelujen järjestämisen kyvykkyys vaatii aikamoisia ponnisteluja, Varhila sanoo. Erhola painottaa, että tässä vaiheessa ei ole oleellista palvelunjärjestäjien tarkka määrä. Oleellista on, että järjestäjätahojen määrä tippuu huomattavasti nykyisestä lähes kahdestasadasta. – Ydinkysymys ei ole, tuleeko alueita 12 vai 18. Molemmilla voidaan lähteä liikkeelle, Erhola toteaa Paljonko työntekijöitä tarvitaan lisää? Vuoteen 2035 mennessä Suomen sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvitaan molempien asiantuntijoiden mukaan noin 200 000 uutta työntekijää, koska hoitohenkilöstöä jää eläkkeelle ja väestön vanheneminen lisää hoidon tarvetta. Erholan mukaan nykyisillä koulutusmäärillä eläkkeelle jäävien työntekijöiden määrä saadaan korvattua. – Väestön ikääntymisestä aiheutuvaa henkilöstötarpeen kasvua ei ole pystytty huomioimaan, Erhola kertoo. Suurin pula tulee näillä näkymin olemaan hoitohenkilöstöstä, kuten sairaan-, lähi- ja terveydenhoitajista, mutta myös lääkäreitä tarvitaan lisää. Lääkärit eivät ole tällä hetkellä jakautuneet tasapuolisesti työ- ja perusterveydenhuollon välillä. Kunnallisessa perusterveydenhuollossa ei ole Erholan mukaan riittävästi lääkäreitä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työssäkäyvien lääkäripalvelut ovat kunnossa, mutta työmarkkinoiden ulkopuolella olevat joutuvat huonompaan asemaan, Erhola kertoo. – Näin ei voi olla jatkossa. Tämä on meidän palvelujärjestelmämme räikein eriarvoisuustekijä. Miten sote-palvelujen rahoitus tulisi järjestää? Kaikkein oleellisinta ei ole se, tuleeko sote-palveluiden rahoitus valtion vai kuntien keräämistä verovaroista, sanoo Erhola. – Jatkoa ajatellen olemme pitäneet oleellisena, että alueelliset palvelujen järjestämisestä vastuussa olevat tahot kokoaisivat rahoituksen ja kohdentaisivat sen yhden budjetin kautta alueensa sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujen kokonaisuuteen, Erhola linjaa. Tämä rahoitusmalli oli Erholan mukaan Sipilän hallituksen kaatuneessa sote-mallissa. – Se on järkevä malli. Varhilan mielestä rahoituksen järjestämisessä päästäisiin parhaiten eteenpäin, jos se järjestettäisiin Sipilän kaatuneen rahoituslain pohjalta. Verotusoikeuden luominen itsenäisille sote-alueille vie Varhilan mukaan oman aikansa, koska verolainsäädäntö on hankalaa ja vaikutusten arvioinnit ovat monitahoisia asioita. – Siihen ehkä kannattaa palata vasta uudistuksen myöhemmässä vaiheessa, Varhila toteaa. Miten palvelujen saanti turvataan kaikkialla Suomessa? Erholan ja Varhilan mielestä suomalalaisten sote-palvelut pystytään järjestämään parhaiten ja tasavertaisimmin, kun sote-palvelujen järjestämisvastuu keskitetään 5–12 alueelle. Silloin palvelujen järjestämisen takana on riittävän suuri väestöpohja ja osaaminen keskittyy riittävästi. Sillä ei ole väliä, tuottaako sote-palvelut yksityinen vai julkinen taho – molempia tarvitaan, sanoo Erhola. Yksityisten palveluntuottajien käyttö pitää kuitenkin olla paremmin hallinnoitua ja suunniteltua kuin nykyisin. – Nyt on jouduttu tekemään aika paljon äkkinäisiä ulkoistuksia. Paniikkiratkaisuja pitää välttää, Erhola sanoo. Kansalaiset ovat Varhilan mukaan tällä hetkellä liian eriarvoisessa asemassa sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen suhteen. – Se on erityinen ongelma.