Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Koulu syö taidetta – ”Kenenkään luovuus ei ole täysin samanlaista kuin toisen”

Luovan ihmisen lahjat peitotaan kaavojen ja ainoiden oikeiden tapojen alle ja ihminen, joka ei vielä ole löytänyt omaa tyyliään tai tapaansa toteuttaa asioita, ei ehkä saa siihen ikinä mahdollisuutta. Tekemällä tietynlaiset kaavat, joita pitää noudattaa täydellisesti, viedään tapa, jolla ihminen voisi toteuttaa itseään. Jopa joissain taideaineissa annetaan tietty kaava, miten tehdä. Koulun pitäisi auttaa ihmistä löytämään oikea polku ja avata ovia eri suunnista, mutta samaan aikaan opetus on yksitoikkoista ja luovien tehtävien määrä oppitunneilla on vähäinen. Jokainen meistä pitäisi huomioida yhtä lailla ja tasavertaisesti. Jos toinen oppilas haluaa tehdä mallin mukaan, se on ok, mutta vaikka oppilas kuinka hyvin perustelisi ja pyytäisi, voisiko hän tehdä asian hieman toisella, omalla tavallaan, vastaus on yleensä tyrmäävä ei. Jos ihmisen pitäisi saada koulussa löytää omat hyvät puolensa ja asiat joissa hän on hyvä, niin miksi siihen ei aina anneta mahdollisuutta? Sillä kaikilla se ei löydy kaavoja noudattaen. Mitä enemmän koulutyö on paikallaan polkevaa ja tyyliltään "luetaan kappale ja tehdään määrätyt tehtävät, joista loput tulevat sitten läksyksi", sitä enemmän luovuus katoaa ja kuihtuu. Taide ja luovuus ovat mielestäni ihmisen tärkeimpiä lahjoja ja piirteitä, sillä jokainen tekee taiteen tavallaan ja kenenkään luovuus ei ole täysin samanlaista kuin toisen. Se miten ihmisen mieli toimii ja miten ihmiset pystyvät kehittämään taitoaan nähdä ja arvostaa asioita eri tavalla, on niin tärkeää, että sitä ei saisi heittää pois tai ajaa nurkkaan. "Esimerkiksi maantiedon tunneilla voitaisiin puhua enemmän ilmastonmuutoksesta ja muista tärkeistä nykyhetken tapahtumista." Mitä enemmän koulussa puhutaan vain oppiainerajojen sisäpuolella olevista asioista, sitä enemmän nuoret jäävät pimentoon joistain tärkeistä asioista, jotka tapahtuvat tällä hetkellä. Mitä enemmän tehtäisiin soveltavia ja erilaisia tehtäviä ja puhuttaisiin oppiainerajat ylittävistä asioista, laajentuisi oppilaiden näkemykset ja osaksi myös ahdasmielisyys katoaisi. Vivi Lauttamus 15 vuotta, Psyl, 9a Eläinystävämme Eläimet ovat huolissaan, kun ihmiset saavat mekastaa niiden kotona. Pesäpuita kaadetaan, lintuja ei kohta enää olekaan. Metsän asukkaat kuolevat sukupuuttoon, kun niillä ei ole enää kotia, ja kaikki paikat ovat täynnä roskia. Pitää suojella metsän väkeä ja kaikkia uhanalaisia eläimiä. Eikä vesistöihin saa heittää muovia ja muita roskia, kun siellä asuu kaloja, hylkeitä, norppia ja muita eläimiä. Me tarvitsemme luontoa, ja se tarvitsee meitä. Eläimetkään eivät mekasta meidän kotonamme, miksi meidän pitäisi tuhota niiden koti? Hanna Mahlamäki 11 vuotta, Kaarisillan yhtenäiskoulu, 5b Kuuntelun tärkeys Minun mielestäni eskarissa on kivaa. On hyvä asia, että kun opettaja lukee, niin lapset ei koko ajan löpötä ja höpötä jotain muuta. Kun opettaja lukee, sen pitää antaa lukea rauhassa, koska muuten se lukee ihan turhaan se opettaja. Jos opettaja antaa kotiläksyä, niin on hyvä kuunnella, että sitten tietää kotona, mitä siinä tehdään jos tehtävässä ei vaikka ole tarkkoja ohjeita. Saima Lehto 7 vuotta, Joenrannan päiväkoti, esikoulu, Harjavalta