Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Kuka voi kutsua itseään aidoksi porilaiseksi – olemme kaikki tulokkaita

Satakunnan museossa avautui perjantaina Porilaine -niminen näyttely. Sen keskeisiä teemoja on, keitä ovat porilaiset, ja miten porilaiseksi tullaan. Näyttely muistuttaa siitä, että Poriin on vuosisatojen saatossa muutettu monelta eri suunnalta, myös ulkomailta. Alkuperäiset porilaisetkin olivat ulvilalaisraukkoja, jotka Juhana -herttua pakotti uutta kaupunkia perustamaan. Itse olen tullut porilaiseksi kaikkein helpoimmalla tavalla, syntymällä Porissa, porilaisten vanhempien lapseksi. Tai hetkinen! Näin todella on, mutta kun pintaa vähän raaputetaan, mitä paljastuukaan: vaikka äitini muutti Poriin jo ihan pikkunyyttinä, hän on todellisuudessa karjalaisen evakkoperheen tytär. Isälläni puolestaan oli sukujuuria Merikarvian suunnalla. Olenko minäkään lainkaan aidosti porilainen? Tilanne on samanlainen tuttavapiirissäni. Joukossa on porukkaa, jonka juuret ovat Turussa, Tampereella ja paljon kauempanakin. Silti me olemme asustelleet täällä tyynesti vuosikymmeniä ja kaiken aikaa kutsuneet itseämme porilaisiksi. Häpeämätöntä menoa! Kunhan äkillisestä identiteettikriisistäni tokenen, tulen siihen tulokseen, että ehkä aitoon porilaisuuteen ei vaadita sitä, että suku on asunut täällä kymmenien sukupolvien jatkumolla. Jos vaadittaisiin, "oikeita" porilaisia taitaisi löytyä todella vähän. Sen sijaan ajattelen, että porilaisuus on mielentila ja elämänasenne, jonka oppii pikkuhiljaa. Joku imee sen jo äidinmaidossa, toinen oppii ympäristöään matkimalla. Minun mielestäni porilaisuus on rosoa ja mustaa huumoria. Se on sitä, että sanotaan suoraan. On turha haaskata aikaa rivinvälien tulkitsemiseen, koska todellinen mielipide on töräytetty julki jo päälauseessa. Porilaisen kaveriksi ei pääse ihan helpolla. Jos kuitenkin löytää tien hänen päältä kovaan, mutta sisältä lämpimään sydämeensä, pysyy siellä lopun ikänsä. Siksi väitän, että aito porilaisuus ei ole sisäänlämpiävää nurkkakuntaisuutta, kuten joskus sanotaan. Kyllä meidän itsetuntomme täytyy kestää uusia ihmisiä ja ideoita. Olemmehan kaikki itsekin tulokkaita – ihan joka ikinen.