Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Lääkäriin on päästävä, mutta kunnollista hoitoa joutuu odottamaan reilu kolme kuukautta – tuhansille suomalaisille se on täysin normaalia

Kaadut portaissa ja katkaiset jalkasi. Lääkäriin on päästävä. Soitat päivystykseen. Ystävällinen virkailija vastaa: ”Jonot ovat ikävä kyllä pitkät, mutta muutaman viikon päästä olisi vapaa aika.” Muutaman viikko päästä lääkäri toteaa: Jalka on poikki, ja se pitää leikata. Hän lisää, että ennen leikkaukseen pääsemistä sinun pitää tavata kolmen kuukauden ajan sairaanhoitajaa. Sen jälkeen lääkäri tekee lopullisen diagnoosin leikkauksen tarpeesta. Samalla lääkäri kertoo, että Kela korvaa vain osan leikkauksen kuluista. Loppu pitää maksaa itse. Maksettavaa tulee muutama tuhat euroa. Kolmen kuukauden kuluttua lääkäri tekee diagnoosin: jalka on poikki, se pitää leikata. Muutaman viikon kuluttua makaat sairaalan leikkauspöydällä jalka sinisenä ja entistä huonommassa kunnossa. Miltä tällainen hoitoprosessi kuulostaisi? Ei varmasti kivalta, mutta psykoterapiaan hakeutuvilla tämä on normaali käytäntö. Ensimmäisestä puhelinsoitosta kestää vähintään kolme kuukautta siihen, että terapia on käynnissä. Usein tähän menee selvästi pitempi aika, jopa vuosi. Terapiaan pääsyyn asti sinua pompotellaan eri tahoilla kertomassa samaa tarinaa eri terveydenhuollon henkilöille. Jokunen testi ja lomake pitää täyttää siinä sivussa. – Psykoterapiaan pääseminen on aika vaativa sisua ja psyykkistä jaksamista vaativa prosessi, sanoo Suomen mielenterveysseuran kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck. Sisun lisäksi psykoterapiaan pääsy vaatii rahaa. Jos et halua tai pysty jonottamaan julkiseen terveyskeskukseen diagnoosin tekevän psykiatrin pakeille, joudut maksamaan parista yksityisen psykiatrin käynnistä muutama sata euroa ja vielä reilut sata euroa Kelan tarvitsemasta lausunnosta. Parin vuoden terapiasta kuluja tulee noin kolme tuhatta euroa. Usein kaksi vuotta ei edes riitä. Jos huono tuuri käy, omalla paikkakunnalla ei ole vapaita terapeutteja. Silloin terapiaan pääsyy venyy entisestään. Jos hoitoon pääsyä helpotettaisiin ja siitä tehtäisiin edullisempaa, vältettäisiin paljon inhimillistä kärsimystä. Se myös säästäisi yhteiskunnan rahoja, koska hoitamattomat mielenterveysongelmat johtavat usein työkyvyttömyyteen ja tulevat sitä kautta yhteiskunnalle kalliiksi. Vuosittain noin 6 000 henkilöä jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien takia, ja yli puolet maksettavista työeläkkeistä on mielenterveysperusteisia. Alle 35-vuotiailla työkyvyttömyyden syy on 80 prosentissa tapauksissa mielenterveyden häiriöt. Mielenterveyden häiriöt maksavat yhteiskunnalle vuositasolla noin 11 miljardia euroa. Mielenterveyden ongelmat pitää vihdoin ottaa vakavasti ja tarjota niistä kärsiville asianmukaista hoitoa kohtuulliseen hintaan siinä missä fyysisistä sairauksista kärsiville. Ja ennen kaikkea riittävän nopeasti. Asianmukaisella hoidolla en tarkoita pilleripurkkia, joka kovin helposti lykätään kouraan. Paranisiko murtunut jalka ibuprofeenilla?