Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Hei äiti, tällaista loppuelämää eristyksessä ei sinulle toivonut

Anteeksi, ettemme voineet toteuttaa toivettasi. Olisit halunnut asua kotona koko elämäsi, omassa ja tutussa, yhdessä isän kanssa rakentamassanne talossa, jossa olitte asuneet vuodesta 1966 ja kasvattaneet viisi lasta. Joulukuussa 2019 jouduimme kuitenkin pitkän ja vaikean pohdinnan jälkeen laittamaan sinut palvelukotiin. Ihmettelit, että tämäkin sinun piti vielä kokea. Olet syntynyt vuonna 1936. Olet kokenut köyhyyden, vilun ja nälän yksinhuoltajaäitisi sekä siskosi kanssa. Kouluun et päässyt seitsemänvuotiaana, koska olit laiha, ja koulumatka oli sinulle liian pitkä jalan taivaltaa. Olet kertonut, että teille tuli sähköt, kun olit 13-vuotias. Lähtiessäsi piikomaan nuorena tyttönä, pysyit kertomasi mukaan hengissä, kun ”varastit” kermat maidon päältä. Mitä kaikkea muuta oletkaan joutunut kokemaan, sellaista josta et ole meille kertonut? Emme ole saaneet tavata sinua pitkään aikaan, sillä vierailut sinun nykyisessä kodissasi ovat nyt kielletty. Sinulla on vaikea kuulovamma, mistä johtuen emme voi jutella puhelimessa, videopuheluista puhumattakaan. Olemme käyneet katsomassa sinua lastemme ja lastenlastemme kanssa huoneesi ikkunan takana. Tuuletusluukusta olet sanonut, että sinun on kovin paha olla. Meistä on tuntunut siltä kuin kävisimme eläintarhassa – vain lappu ”ruokkiminen kielletty” puuttuu. Palvelukotiin muuttaessasi sinulle tehtiin lääkärin alkutarkastus, jossa sanoit että olet elänyt hyvän elämän, ja olet valmis kuolemaan. Tuolloin keskusteltiin elvytyskiellosta, joka tehdään pääasiassa kaikille palvelukotiin muuttaville ihmisille. Suomessa ei ketään ikäihmistä ”pakkoruokita”, mutta nyt sinut äiti on pakotettu olemaan eristyksissä läheisistäsi, eikä kukaan osaa sanoa kuinka pitkään. Omaisenasi olen tästä tilanteesta hyvin ahdistunut ja surullinen. Toteutuuko nyt sinun itsemääräämisoikeutesi? Miten on elämänlaatusi laita? Missä on inhimillisyys? Sinun uusi kotisi onkin nyt vankila. Tähänkö elämä meidät viimein pakotti? Ihmettelen, miksi emme voi tavata sinua äiti, sinun omassa huoneessasi? Pukisimme yllemme suojavarusteet palvelukodin tuulikaapissa. Tai miksi emme voi viedä sinua edes ulos kävelemään? Sinulla on muistisairaus, mutta se ei tarkoita, sitä ettei sinulla ole tunteita, tai ettei sinua pidä kohdella arvokkaasti ja sinun elämäntarinaasi kunnioittaen. Olet ollut hyvä äiti. Koen huonoa omaatuntoa vallitsevasta tilanteesta. Tällaista loppuelämää en sinulle toivonut. Hyvää äitienpäivää, äiti. Seija Noppari Noormarkku