Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Miksi Satasairaalaan ei pääse erikoisalojen tutkimuksiin?

Silloin tällöin on Satakunnan Kansankin sivuilla pohdittu sitä, miksi niin moni potilas siirtää hoitonsa toiseen sairaanhoitopiiriin ja miksi Satasairaala ei nimenmuutoksesta ja mittavista tilojen uudistuksista huolimatta kelpaa. Virallista tai tilastotietoa syistä ei minullakaan ole, mutta kokemuksen kautta saatua sitäkin enemmän. Olen saanut yhteydenottoja ja pyyntöjä tuoda julkisuuteen ainakin yksi syy, jonka vuoksi moni, myös minä, on siirtänyt jonkin erityisalan hoitonsa muualle, vaikka paljon mieluummin pitäytyisi paikallisessa. Tämä syy on se, että Satasairaalaan on varsinkin tietyille erikoisaloille hyvin vaikeaa päästä hoitoon tai tutkimuksiin. Terveyskeskuksesta voidaan tehdä toistuvasti lähetteitä, mutta ne palautuvat tuloksettomina. Tai potilassuhde jollekin poliklinikalle voi olla auki, mutta akuuttitilanteessa saatetaan sanoa, että tulet sitten kun on kontrolliaika 10 kuukauden kuluttua. On ihan ymmärrettävää, että jos hoitoon tai tutkimuksiin ei pääse esimerkiksi vuodessa, ja tämän vuoksi joutuu olemaan sairauslomalla työstä tai opinnoista, alkaa miettiä muita vaihtoehtoisia hoitopaikkoja. Terveyskeskuksesta kun ei yleensä voida kirjoittaa lähetteitä esimerkiksi magneettikuviin, vaan ne lähetteet tekee erikoislääkäri. 300 päivän jälkeen myös oikeus Kelan sairauspäivärahaan päättyy, eikä kuntoutustukea yleensä myönnetä ilman selviä kuvannettuja löydöksiä. Kela voi evätä jo sairauspäivärahankin tuolla perusteella tai vaatia erikoislääkärin tekemää lausuntoa. En tiedä onko kyse siitä, ettei erikoislääkäreitä ole tarpeeksi, vai kuvitellaanko tällä saavutettavan jotain säästöä. Selvää pitäisi kuitenkin olla se, ettei kenenkään rahoja säästy sillä, ettei ihminen saa tarvitsemaansa hoitoa ajoissa. Tai ehkä silloin säästyy, jos ihminen kuolee tarpeeksi nopeasti ilman hoitoa, mutta niin ei varmaankaan kuitenkaan usein käy. Useammin sitä vain joutuu työelämän ulkopuolelle ja alkaa tarvita apua jossain vaiheessa jo arjenkin sujumiseksi. Tällainen tilanne on pitkittyessään myös henkisesti äärimmäisen kuormittava. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että jokaisen tulee saada magneettikuvauttaa itsensä päästä varpaisiin aina halutessaan. Mutta kyllä silloin kun terveyskeskuslääkärit ja fysioterapeutit pyytävät tarkempia tutkimuksia ja kaikki näiden tarjoamat kuntoutuskeinot on kokeiltu, pitäisi erikoissairaanhoitoon päästä. Tiina Rinne Porin vammaisneuvoston jäsen sekä Vasemmistoliiton vammaispoliittisen työryhmän jäsen