Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Alakukun tilalla Huittisissa sikoja ruokitaan tuontisoijan sijaan kotimaisella härkäpavulla – Kannattavuuden kanssa taistelleella alalla tehdään nyt muutoksia ympäristöystävällisempään suuntaan

Alakukun tilalla Huittisten Vampulassa on tehty viime vuosina merkittäviä muutoksia sianlihantuotannon ympäristökuormituksen vähentämiseksi. Suurella osalla suomalaisista tiloista sikojen valkuaisensaannin turvaa edelleen Euroopan ulkopuolelta tuotu soija. Alakukun tilalla tärkeimmät yksittäiset tekijät hiilijalanjäljen pienentämisessä ovat sikojen soijaton ruokavalio ja omavaraisuus rehuntuotannossa. Tilan isäntä Matti Ropilo viljelee itse kaiken sikojen ruokinnassa käytettävän rehun, ja kolmasosa niiden ravintoon sisältyvästä valkuaistiivisteestä on korvattu niin ikään tilalla kasvatetulla härkäpavulla. 184 hehtaarin tilalla viljellään härkäpavun lisäksi syysvehnää, ohraa, kauraa ja rypsiä. – Sikala on pieni suhteessa peltoalaan, mikä mahdollistaa näin omavaraisen tuotannon, Matti Ropilo sanoo. Ropilon kasvattamien rypsiporsaiden hiilijalanjälki on eläimen elopainokiloa kohden keskimäärin noin 2,5 hiilidioksidiekvivalenttikiloa. Keskimääräisen HK:n rypsiporsaan kohdalla luku on 3,3. Verrokkilukua niin sanottuun tavalliseen sikaan ei ole saatavilla, sillä aiheeseen liittyvä tutkimus on kesken. – Aloimme seurata hiilijalanjälkeä vuonna 2017 teurastamon aloitteesta, Ropilo kertoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Matti Ropilon mukaan tuotannon ympäristöystävällisyyteen vaikuttavat myös satotaso ja maalaji. Savimaa on viljelyn kannalta ihanteellinen alusta. 10–15 prosenttia tilalla tarvittavasta sähköstä saadaan tuotettua kuivurin katolle asennetulla aurinkopaneelilla. Ilmatiivis siilo mahdollistaa sen, ettei kaikkea rehua tarvitse kuivata, mikä puolestaan säästää energiaa. Tänä keväänä Euroopan komission rahoittama hanke valitsi Alakukun tilan Grand Prix -palkinnon voittajaksi vastuullisuuskategoriassa. Alakukun tilan historia juontaa juurensa sen perustamisvuoteen 1542. Matti Ropilo ja hänen vaimonsa Laura Alakukku muuttivat Vampulaan tämän kotitilalle vuonna 2006 ja ryhtyivät pyörittämään toimintaa. Laura Alakukku on maatalouden ympäristöteknologian professori Helsingin yliopistossa. Kärkölässä maatilalla varttunut Matti Ropilo puolestaan on koulutukseltaan agronomi. Ennen sukupolvenvaihdosta hän työskenteli maatalouskonekaupan tehtävissä. Vastuullisuus- ja ilmastoasiat ovat juuri nyt entistä enemmän tapetilla. Matti Ropilo kuitenkin uskoo, että tavallisella kuluttajalla hiilijalanjälkeen liittyvät mittaukset ja konkreettiset luvut saattavat mennä vielä yli ymmärryksen. – Tulevaisuudessa tuotteen hiilijalanjälki merkitään toivottavasti suoraan pakkaukseen, sen myötä asia saattaa alkaa kiinnostaa enemmän kuluttajiakin, hän sanoo. Mutta ovatko muutkin Suomen tilalliset kiinnostuneita ekologisemmista tuotantotavoista? Ovat, vastaa sika-asiantuntija Kati Kastinen ProAgrian Liha Osaamiskeskuksesta. – Ympäristöystävällisyyteen kiinnitetään huomiota muun muassa ruokinnan suunnittelussa, viljelytoimenpiteissä ja rakennusteknisissä ratkaisuissa. Myös suomalaisen sian hyvä kasvukyky vaikuttaa hiilijalanjälkeen, koska sika pystyy geneettisesti hyödyntämään rehun mahdollisimman hyvin. Kastisen mukaan Suomen sikatiloilla käytetään pääsääntöisesti vastuullisesti kasvatettua soijaa. – Valkuaiskasveja, kuten härkäpapua ja rehuhernettä kasvatetaan yhä enemmän, mutta omavaraisuutta rajoittavat monella tuottajalla muun muassa suurempi satoriski ja viljelypinta-alan puute. Mitä sikatilallisten taloudelliseen tilanteeseen tulee, voisi se olla Kastisen mukaan parempikin. – Tuotannon kannattavuus on ollut pitkään heikkoa esimerkiksi ulkomaantuonnin ja Venäjän-vientirajoitusten takia, mutta tilannetta on parantanut muun muassa lisääntynyt vienti Kiinaan. Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä Alakukun vanha yhdistelmäsikala, jossa pidettiin sekä emakoita että lihasikoja, saneerattiin lihasikalaksi, ja nykyisellään siinä on tilaa tuhannelle sialle. Matti Ropilo ja Laura Alakukku pyörittävät tilaa kahdeksannessatoista polvessa. Vielä heille ei ole tiedossa jatkajaa. – Vanhempi poikamme on auttanut minua paljon maatilan töissä. Hän valmistui juuri kauppatieteiden maisteriksi ja on nyt aloittamassa työt sillä alalla. Saattaa olla, että hän joskus vielä innostuu tilan jatkamisesta, Ropilo miettii.