Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Saariston lintukato johtuu petojen yleistymisestä – Arvaatteko minkä vuoksi?

Kymmeniä vuosia saariston kovasti vähentyvien lintujen elämää lähes päivittäin vierestä seuranneena odotan alkavaa kevättä taas entistä huolestuneempana. Kaikkien perinteisten vesilintujen kannat ovat romahtaneet ja muutamat aiemmin runsaina esiintyneet lajit ovat käytännössä kadonneet kokonaan. Kuten taajamissa asuvat ”asiantuntijatkin” ovat arvelleet, syynä ovat todennäköisesti ympäristön ja elinolojen muutokset. Muutosten he tietenkin katsovat johtuvan taajamien ulkopuolella asuvien ihmisten toimista. Olen samaa mieltä siitä, että luonnon monimuotoisuutta uhkaa ihmisen toimet – mutta mitkä toimet? Ihminen on yhtenä lajina ollut aina osana luontoa ja myös vaikuttamassa sen lajistoon. Menneinä vuosikymmeninä saaristossa oli enemmän asukkaita ja metsästettiin huomattavasti enemmän. Lintuja sekä niiden munia syötiin ja pyydettiin myös myyntiin. Vesilintukannat olivat silti voimissaan. Ihminen on aina ravintonsa luonnosta hankkiessaan pitänyt huolen riistakannan säilymisestä tekemällä riistanhoitotyötä. Tähän kuuluu muun muassa pesintäpaikoista huolehtiminen, ruokinta ja ennen kaikkea pienpetokantojen ja haittalintujen kurissa pitäminen. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi säädetyt lait ja toimenpiteet on se tekijä, joka luontomme köyhdyttää. Tämä pätee nimenomaan linnuston kohdalla. Luonnonsuojelun nimissä turvataan pienpetojen ja muidenkin lintujen pesiä ja poikasia hävittävien eläinten rauhoittaminen ainakin lisääntymisaikoina. Pienpetojen kannat on yksinkertaisesti päästetty kasvamaan liian suuriksi. Myöskään "asiantuntijoiden” käsitykset siitä, minkälaista tuhoa nämä hävittäjät todellisuudessa saavat aikaan, eivät ole kohdallaan. Jos jäiden lähdettyä saareen on jäänyt yksikin supikoira, minkki, mäyrä tai kettu, niin maassa pesivien lintujen pesät on enimmäkseen tuhottu ennen poikasten kuoriutumista. Tuhoamista täydentävät vielä varikset. Niille hävitettäviksi kelpaa kaikki, siis myös pikkulintujen pesät. Viime vuosina jotkut varikset ovat oppineet käymään rikkomassa munat jopa telkkä- ja koskelopöntöissä. Jos joku poikue sattuu syntymään ja emo johdattaa ne veteen, niin edustan kivillä jo odottelevat merilokit ja harmaalokit nousevat ilmaan ja hetken päästä emo on yksin. Joutsenten ja hanhien lisäksi vain koskelot puolustautuvat lokkien hyökkäyksiltä ja pystyvät yleensä pitämään muutaman poikasen. Tuhoa täydentävien korppien määrä on kasvanut aivan liian suureksi, ja myös lähes kaikkea maasta syövät kurjet ovat löytäneet tiensä saariin. Aikoinaan harvinaiset ja nyt erittäin yleiset isot lokit paikkaavat tehokkaasti pesiä hävittävien petojen ”laiminlyönnit”. Niiden määrää pitäisi vähentää selvästi. Niin sanotut asiantuntijat ovat vuosikausia ihmetelleet, mikä vika on haahkanpoikien ruokavaliossa, kun ne katoavat. On keksitty, että sinisimpukat ovat vähentyneet. Kyllä se on niin, että erittäin harva haahkan poikanen pääsee syömään ensimmäistäkään sinisimpukkaa, ennen kuin tulee itse syödyksi. Lähellämme on pieni saariryhmä, jossa on aina erittäin suuri ja monipuolinen pesivä linnusto. Kesällä 2018 jouduin todistamaan, millainen vaikutus ympäristöön oli yhdellä ”söpöllä” kettupoikueella. Kettuhan on pesintäaikaan rauhoitettu, joten emo ja poikaset saivat rauhassa hävittää saariryhmän kaikki linnunpesät ja lintuja. Ainoastaan joutsenpari sai kaksi poikasta veteen. Oliko luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta viisasta antaa kettujen tehdä tuhotyönsä ja lopettaa ne vasta elokuussa rauhoitusajan jälkeen? Mielestäni saaristossa ja muilla lintujen lisääntymisen kannalta tärkeillä alueilla ei pidä suojella pienpetoja ja haittaeläimiä edes lisääntymisaikana. Näkemykseni, eli todelliseen luonnon seuraamiseen perustuvat kymmenien vuosien kokemukseni varmaan tyrmätään paremmin perillä olevien kaupunkilaisten ”asiatuntijoiden” taholta, mutta toivoisin että luontoon liittyvissä tutkimuksissa ja päätöksissä annettaisiin arvo paikallisten ihmisten kokemuksiin perustuvalle tiedolle. Tällä alueella avovesiaikaan näkyvistä linnuista ajoittain 99 prosenttia on ”uhanalaisia” merimetsoja, jotka käsittämättömän suojelun turvin saavat rauhassa tuhota luontoa ja hävittää harvinaisia kasvustoja sekä kalakantaa. Olen pariin otteeseen saanut kuulla saariston oloihin erikoistuneen biologin käsityksistä joidenkin vesilintujen pesinnöistä sekä merimetsoista. On ollut aivan järkyttävää havaita, miten tietämättömiä he ovat ja miten tosissaan he yrittävät vakuuttaa olevansa oikeassa. Kummasti on vuosien saatossa tullut sellainen vaikutelma, että ”asiantuntijoiden” mielestä maalla ja merellä luonnon keskellä asuvat ihmiset vihaavat luontoa, kun eivät ymmärrä miten sitä pitää suojella. En vaan ole koskaan törmännyt yhteenkään näissä oloissa asuvaan ihmiseen, jolle nimenomaan luonto ei olisi kaikkein tärkeintä. Kirjoittaja asuu Uudenkaupungin saaristossa. Oikaisu 29.3.2020 kello 13.06. Kuvassa kalalokki.