Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Näin vaimonsa murhasta syytetty porilaisnainen kertoi oikeudessa surmayöstä ja ajasta ennen sitä – ”Ajattelin, että poltan koko asunnon, niin ei jää todisteita”

Vaimonsa murhasta syytetty 48-vuotias porilainen nainen (s. 1971) ei osoittanut maanantaina Satakunnan käräjäoikeuden istunnossa katumusta teostaan. Nainen halusi tulla kuulluksi käsittelyssä siitä huolimatta, että hänellä on syytettynä oikeus kieltäytyä kuulemisesta. Nainen on poliisin esitutkinnassa tunnustanut tappaneensa puolisonsa, vuonna 1964 syntyneen toisen naisen, jonka kanssa hän oli mennyt naimisiin noin kolme kuukautta ennen veritekoa. Pariskunta oli tuntenut toisensa muutaman vuoden ajan ja he asuivat lähellä toisiaan omissa asunnoissaan. Syytetty ei peitellyt kasvojaan oikeudessa, eikä kiistänyt mitään osaa syyttäjän haastehakemuksen teonkuvauksesta. Syyttäjän, asianomistajan oikeusavustajan ja oman oikeusavustajansa kysymyksiin surman vaiheista ja sitä edeltäneestä ajasta hän vastaili avoimesti. Nainen kertoi oikeudessa alkaneensa suunnitella puolisonsa tappamista muutama viikko ennen surmatyötä. Hänen mukaansa suhde oli ollut pitkään riitainen ja puoliso oli uhannut monesti riitojen aikana jättää hänet. Syytetyn mukaan hänellä oli epäilyksiä vaimonsa uskottomuudesta, mikä oli aiheuttanut hänessä suurta ärtymystä. Nainen kuvaili surman olleen seurausta hänen tuntemastaan ”vihasta ja raivosta” puolison kohtelun vuoksi, mutta esimerkiksi eroaminen ei hänen mukaansa ollut käynyt mielessä. – Oliko kyse sellaisesta ajattelusta, että jos et itse saa [uhrin nimi], niin ei saa kukaan muukaan? Asianomistajan oikeusavustaja kysyi syytetyltä. – Kyllä, syytetty vastasi tähän. Syytetyn mukaan hän ja puoliso olivat hakeneet yhdessä vahvaa olutta 12. helmikuuta, jonka iltana uhrin kuolemaan johtaneet tapahtumat alkoivat. Nainen kertoi, että juomia nautittiin puolison asunnolla, ja että hän oli myös juottanut vaimoaan, jotta tämä tulisi kovempaan humalaan. Syytetty kertoi itse nauttineensa vain pari olutta, ja olleensa tilanteessa melko selvin päin. Jossakin vaiheessa nainen oli laittanut salaa kaksi omaa unilääketablettiaan puolisonsa juomaan. Syytetty kertoi pistäneensä tämän jälkeen sängyssä makaavan vaimon vatsaan insuliinia vasten tämän tahtoa. Uhri oli ollut hänen mukaansa vielä tajuissaan ja pyytänyt syytettyä lopettamaan. Kun insuliinipistokset eivät vielä tappaneet uhria, syytetty yritti tukehduttaa hänet oksennukseen pitämällä 5–10 minuutin ajan tyynyä tämän kasvoilla. Tässä vaiheessa uhri ei syytetyn mukaan enää reagoinut, mutta vaikutti silti edelleen elävän. Syytetty kertoi tukehduttamisen jälkeen hakeneensa keittiöstä leipäveitsen, jolla hän syyttäjän mukaan löi uhria kaulan alueelle 10 kertaa ja viilsi vasempaan ranteeseen saadakseen tämän valtimon aukeamaan. Nainen kuvaili oikeudessa veitsen olleen tylsä, mikä vaikeutti tekoa. – Ajattelin, että poltan koko asunnon, niin ei jää todisteita, hän totesi väkivallan viimeisestä vaiheesta oikeuden kuulemisessa. Syytetty oli yrittänyt sytyttää uhrin ympärillä olevia vuodevaatteita ja tämän hiuksia palamaan. Savua oli hänen mukaansa paljon ja tulipalon sytyttäminen keskeytyi hänen havaitessaan palovaroittimen huoneessa. Tämän jälkeen nainen oli vielä kertomansa mukaan istunut uhrin jalkopäässä sängyllä tunnin tai kaksi odottaen, että ”huulien väpätys lakkaa”. Surmatyö paljastui seuraavan päivän, 13. helmikuuta, iltapäivänä kun asunnolle tuli muita ihmisiä ja poliisi. Syytetty kertoi yrittäneensä keksiä teolleen ensin peitetarinan vaimonsa huumevelasta ja sitä perimään saapuneista miehistä. Syyttäjän mukaan nainen oli yrittänyt myös lavastaa leipäveitsen uhrin käteen. Nainen kertoi kuitenkin lopulta jo melko varhaisessa vaiheessa poliisille puukottaneensa itse vaimoaan. Nainen ilmaisi käräjäoikeudessa syyttäjälle hyvin selväsanaisesti, että ei kadu tekoaan ollenkaan. Kun hänen oma oikeusavustajansa kysyi, miksi hän on halunnut kertoa tapahtuneesta, syytetty vastasi: – Mitä sitä kiertelemään. Murhasta naiselle elinkautista vankeusrangaistusta vaativan syyttäjän mukaan tapaus on poikkeuksellinen, koska syytetty on näin avoimesti ja yksityiskohtaisesti kertonut teosta. Hänen mukaansa naisen menettely on osoittanut sitkeää surmaamistarkoitusta, eikä kuolemansyyn lausunnossa todettu lopullinen kuoleman aiheuttaja, uhrin sydämen vasemman kammion voimakas liikakasvu ja sydänlihaksen arpeutuminen, poista tätä seikkaa. – Uhri on ollut elossa sydämen pettämiseen asti. Kuka tahansa voi kuvitella, miten stressaavaa on henkisestikin joutua tällaisen läheisen ihmisen teon kohteeksi, syyttäjä sanoi. Asianomistaja yhtyi syyttäjän vaatimukseen. Oikeusavustaja muistutti, että syytetty on itse kertonut suunnitelleensa tekoa, kohdistanut uhriinsa useita eri tekotapoja ja -välineitä, ja että kaiken kaikkiaan teko on kestänyt useita tunteja. Syytetyn naisen puolustus katsoi, että murhan tunnusmerkit – suunnitelmallisuus sekä teon erityinen raakuus ja julmuus – eivät täyty. Nainen on puolustuksen mukaan pyrkinyt minimoimaan uhrinsa kärsimykset yrittämällä vaivuttaa hänet ensin tiedottomaan tilaan. Lisäksi puolustus katsoi, että teko on tapahtunut spontaanisti surmaillan aikana, ja että lukuisat väkivallan muodot ovat ainoastaan edesauttaneet uhrin sydänvaivan kärjistymistä kuolemaan, eivätkä sellaisenaan ole häntä tappaneet. Syytetyn oikeusavustaja korosti myös, että syytetyn myötävaikutus teon selvittämiseen on otettava asiassa huomioon. Käräjäoikeus harkitsee mielentilatutkimuksen hankkimista naiselle. Oikeus määräsi hänet pidettäväksi vangittuna edelleen. Tapauksesta annetaan tuomio kansliasta 3. heinäkuuta.