Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Kuplan ja ilmapallon sisällä

”Jos ei ole ollut ilmapallon sisällä, ei voi tietää, miltä kaasu maistuu”. Näin lausui Remu Aaltonen Ganes -elokuvan (2007) ensi-illan haastattelussa. Remu kehui häntä elokuvassa esittäneen Eero Milonoffin roolisuoritusta – ja lisäsi tuon monitulkintaisen virkkeen. Sitä on turha yrittää kääntää selkosuomeksi. Remun kommentti tiivisti erään historiantutkimuksen isoista kysymyksistä: miten tavoitetaan menneisyyden ihmisten tunteet ja kokemukset. Miten siis päästä jälkikäteen ”ilmapallon sisään”? Remulle ilmapallo näytti olevan positiivinen metafora. Samaa ei voi sanoa sanasta kupla, josta on tullut someaikana negatiivinen ilmaisu. Se tarkoittaa samanmielisten joukkoa, joka sulkee pois eri lailla ajattelevat. Algoritmit vahvistavat jakolinjoja: some on tehty sitä varten, että kuplia syntyy. Yleensä kuplista valittava puhuja katsoo olevansa niiden ulkopuolella. Kyse on siis jonkun muun kuplasta. Puhutaan esimerkiksi akateemisesta tai punavihreästä kuplasta. Persukuplasta olen kuullut puhuttavan vähemmän. Mitenköhän tulevaisuuden historioitsijat arvioivat sosiaalisessa mediassa käytyä henkistä asemasotaa? Miltä näyttää keskustelukulttuuri, jossa ei ole edes tarkoitus keskustella, vaan nujertaa vastustaja ja vahvistaa oman somekuplan yhteenkuuluvuutta? Voisin loukkaantua kupla-sanan puolesta. Kuplahan on jotain kevyttä ja pirskahtelevaa, kuplivaa. Minulla sanasta tulee mieleen lapsena näkemäni amerikkalainen tv-sarja Kupla . Vuosina 1977–1981 tehtyä sarjaa nähtiin Suomessa 1980-luvun alussa MTV:n esittämänä. Kupla oli parodia amerikkalaisen television saippuasarjoista. Vasta jälkeenpäin ymmärsin, kuinka rohkeasti sarjassa pilkattiin konservatiivista kaksinaismoralismia. Siinä käsiteltiin huumorin keinoin etnisten ryhmien välisiä suhteita ja homoseksuaalien vanhemmuutta. Sarja ärsytti USA:n kristillistä oikeistoa, josta oli tullut poliittinen voimatekijä Ronald Reaganin noustua valtaan vuonna 1981. Niinpä Kuplan esitykset päättyivät neljänteen tuotantokauteen. Omana aikanaan sarja oli kriittinen ja edistyksellinen. Sen stereotyyppiset kuvaukset vähemmistöistä tuskin kuitenkaan läpäisisivät nykyisiä poliittisen korrektiuden standardeja. Etnisyyteen ja rotuun viittaavia loukkaavaksi tulkittuja merkkejä ja sanoja siivotaan nyt vallan vimmatulla voimalla. Kielen sensurointi on helppoa ja siitä saa taas sanasodan somepoteroihin. Arkipäivän rasismin torjuminen on vaikeampaa. Tv-sarja Kuplaan voisi nyt laittaa varoitustekstin, että se loukkaa kaikkia. Ehkä juuri siksi pidin siitä. Kirjoittaja on projektipäällikkö ja filosofian tohtori Tampereen yliopistossa Porin yliopistokeskuksessa.