Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Ari-Pekka Palmu tarinoi hartaudella menneistä retkistään

Kirjat Ari-Pekka Palmu: Eräelämää kynällä, kameralla ja kiväärillä. Myllylahti 2020. 301 s. Noormarkkulaisen Ari-Pekka Palmun (s. 1964) esikoiskirja Eräelämää kynällä, kameralla ja kiväärillä tuo havainnollisesti esille sen, mistä eräelämässä on oikeasti kyse. Teoksessa on noin 150 mustavalkokuvaa ja monipuolinen kokoelma pääasiassa tosipohjaisia eräkertomuksia. Tarinat liittyvät valokuvaukseen, kalastukseen, metsästykseen ja luonnossa liikkumiseen. Tapahtumapaikoista osa on Satakunnassa, mutta useammin poiketaan Pokka-Puljun laajalla metsästysalueella Kittilän pohjoispuolella. Palmu huomasi toteuttavansa samaa pyytöviettiä, oli hän liikkeellä metsässä sitten aseen, kameran tai kalavehkeiden kanssa. ”Veressä virtasi voimakas pyytövietti, ja kävin taistelua metsästyksen ja pyyteettömän lintuharrastuksen välillä, kuten monesti myöhemminkin. Muutamiksi vuosiksi metsästys jäikin aktiivilintuharrastuksen jalkoihin.” (s. 49) Kertomuksista käy havainnollisesti ilmi muun muassa, miten metsästyskoiran pennusta koulitaan kunnon ajokoira. Palmu osti ensimmäisen järjestelmäkameransa rippilahjarahoilla. Vanhemmat panivat valitsemaan mopon ja kameran välillä. Venäläismallinen kamera ei tosin ollut kovin laadukas mutta avasi silti oven uuteen, aikaa kestävään harrastukseen. Toisinaan kommellukset kiväärin, onkivavan tai kameran kanssa saattoivat Palmun tovereineen yllättävään pulaan, jossa hyvät hoksottimet olivat tarpeen. Toisaalla kirjailija saattoi väijyä haukkaa yksitoista tuntia, kun paikalle tullut puoliso onnistui huudollaan häätämään linnun tiehensä. Sitä harmituksen määrää! Useammin luonto antoi enemmän kuin otti. Palmu muistelee asiaan kuuluvalla hartaudella niitä monia hienoja hetkiä, joita hänellä on ollut Lapin kairoilla. Eräkirjailija asuu nykyisin Noormarkun Rudanmaalla. Sinne keskelle ei-mitään tuli aikoinaan tehtyä talo ison lammen rantaan, erämiehen unelmapaikkaan. Lampeen itse istutetut lohet oli pakko kalastaa pois, kun ne houkuttelivat liikaa nuorta porukkaa kaupungista. Rudanmaan tienoo pursuaa muutakin elämää: ”Löysin laulumaan parin kilometrin päästä nykyisestä asuinpaikastani, niin läheltä, että kuulaana yönä kuulin sinne tarhassa haukkuvien pikinokkieni haukun. Metsonkiimassa käynti kävi vaivattomaksi. Laulumaa oli kivikkoista rounikkoa, kuten koko nykyinen asuinpaikkani, ja teltanpohjankin kokoinen tasainen tilkku oli hakusessa.” (s. 54) Porin RajalaCameran entinen myymäläpäällikkö on kokenut kirjoittaja ja valokuvaaja. Hänen eränovellejaan ja luontovalokuviaan on julkaistu useissa kirjoissa ja lehdissä. Esikoisteoksen kieli on oma lukunsa. Rehevä äijäkieli voimasanoineen pääsee oikeuksiinsa. Runsas kuvitus vahvistaa miestunnelmaa. Kuvissa toistuvat kaikenkarvaiset erämiehet, uskollinen Nippe-koira, moninaiset saaliit sekä vangitsevat luontomaisemat. Tähän nähden teoksen vaisu ulkoasu ja surkea nimeke ovat isoja miinuksia. Palmun esikoiskirjalle on tulossa jatko-osa lähitulevaisuudessa.