Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Viimeinen drinkki jäi puolitiehen – näin Vellu Ketola lopetti ryyppäämisen kertalaakista

Jääkiekko- ja leijonalegendan karskista tavasta raitistua kertoo Marko Lempisen kirjoittama Heikki Riihirannan tuore elämäkerta Hexi – Taistelija (Teos). Veli-Pekka Ketola , Hexin pitkäaikainen ystävä ja pelikaveri, oli 1980-luvun edetessä ajautunut ongelmiin alkoholin kanssa. Viina oli vienyt miestä, ja 1990-luvulle tultaessa porilaisesta oltiin laajasti huolissaan. Useat ystävät ja läheiset olivat yrittäneet jarruttaa Ketolaa ja saada kiekkolegendan hoitoon, mutta turhaan. Kirjan mukaan käänne tapahtui vuodenvaihteessa 1992–1993. Ketola oli istunut porilaisessa ravintolassa iltaa vaimonsa Maritan sekä heidän tyttärensä ja tämän poikaystävän kanssa. Vellu oli tilannut itselleen tuttuun tyyliin drinkin, mutta kun se oli ollut puoliksi juotu, hän oli ollut pitkään hiljaa. Hän oli tuijottanut lasia ja miettinyt, vieläkö ottaisi kulauksen vai ei. Kuin salama kirkkaalta taivaalta Vellu oli sitten yhtäkkiä todennut vaimonsa kuullen: – Taidanpa jättää tuon lopun juomatta. Itse asiassa taidan lopettaa juomisen kokonaan. Tuntuu siltä, että se oli tässä. Nyt on tullut juotua riittävästi – sen kuuluisan oman lammikon verran. Ja siihen paikkaan Vellu oli lopettanut. Viikon juoksukuuri Seuraavan viikon ajan porilaiskarpaasi oli juossut lämpöpuku yllään henkensä kaupalla pitkin kotikaupunkinsa metsiä. Hän oli treenannut fyysistä kuntoaan ryyppyputkiensa aikanakin, joten rapakunnossa mies ei ollut, mutta nyt juokseminen oli Vellun tapa päästä henkisesti pakkomielteisistä juomatavoista eroon. Kun takana oli ollut viikko päätöntä juoksua, Vellu oli soittanut Hexille. – Nyt on sillä tavalla, että piru on juostu pois. Tästä se lähtee! Hexi oli ylpeä Runsasta kahta vuotta myöhemmin Vellu onnitteli puhelimessa Hexiä maailmanmestaruudesta. Vuoden 1995 kultaleijonien joukkueenjohtajana toimineella Hexillä puolestaan oli myös paljon sanottavanaan ystävälleen. – Vellu, nyt on jo yli kaksi vuotta kulunut, sä todella olet muuttunut. Mä olen saatanan ylpeä susta! Ja mä niin helvetisti toivon, että näin on tilanne jatkossakin! Mä uskon suhun, Hexi sanoi. Ja itki hiljaa mielessään.