Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu MM-kiekko Eurovaalikone Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Tapani Brotheruksen tarina on Chilen diktatuuriajalta – kuparirikasteen tuominen Harjavallan sulattoon oli arka aihe vielä myöhemminkin

– Oli siellä yksi minuakin rohkeampi mies, sanoi Chilen sotilasjuntan vuonna 1973 maasta karkottama Ruotsin suurlähettiläs Harald Edelstam . Se oli paljon sanottu, koska Edelstam (1913–1989) itse nautti Ruotsissa suurta arvostusta ihmisoikeuksia puolustaneiden tekojensa ansiosta. Jo natsi-Saksan aikana 1940-luvulla hän piilotteli juutalaisia asunnossaan Berliinissä. Saksan miehittämässä Norjassa hän auttoi juutalaisia ja Norjan vastarintaliikkeen jäseniä pakenemaan maasta. Pelottoman ja omapäisen Edelstamin kerrotaan auttaneen Chilestä turvaan 1 200 maan kansalaista sekä satoja Kuuban diplomaatteja ja siviileitä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Rohkea mies oli Suomen pienen Santiagon edustuston asiainhoitaja Tapani Brotherus , jonka elämän sotilasvallankaappaus muutti yhdessä yössä. Brotheruksen arvioidaan auttaneen 2 000–2 500 ihmistä pakoon kenraali Augusto Pinochetin hirmuhallintoa. Tämän hän teki omantuntonsa velvoittamana, vastoin esimiesten määräyksiä ja Suomen virallista linjaa, jonka mukaan toisten maiden sisäisiin asioihin ei puututa. Apunaan Brotheruksella oli vain vaimonsa Lysa ja kollegansa Ilkka Jaamala . Pääosa pakolaisista päätyi Itä-Saksaan, jonka "suojeluvaltioksi" Suomi Chilessä joutui. Muutama sata pakolaista tuli myös Suomeen. Kyseessä on ällistyttävä uroteko, josta virallinen Suomi on toistaiseksi lähinnä vaiennut. Chilessä Brotherus on suuresti kunnioitettu ja ansioistaan palkittu sankari. Suomessa Alexander Stubb tarjosi ulkoministerinä ollessaan hänelle kiitokseksi pullakahvit. Ennen vallankaappausta Chileen komennetun nuoren diplomaatin Tapani Brotheruksen tehtävä oli lisätä Suomen kauppasuhteita. Esillä oli muun muassa Harjavallassa käytössä olleen Outokummun liekkisulaton rakentaminen Chileen. Presidentti Kekkosen lähettämä tiukkasävyinen nootti Pinochetin hallinnolle lopetti tämän työn kuin seinään. Vielä 1980-luvun lopulla Chile oli Suomelle arka paikka. Tästä saatiin kouriintuntuva todiste, kun Outokumpu halusi tuoda Harjavallan tehtaiden raaka-aineeksi kuparirikastetta La Escondidan kaivoksesta Chilestä. Hankkeesta syntyi suuri poliittinen myrsky, koska Pinochet oli edelleen vallassa. SAK viritteli jopa Outokumpu-boikottia. Sosialistipresidentti Salvador Allenden itsemurhaan johtanut sotilasvallankaapaus oli laajasti esillä hyvin politisoituneessa 1970-luvun Suomessa. Se oli monille sen ajan nuorille yhteiskunnallisen heräämisen aikaa. Tapani Brotheruksen ponnisteluista ja saavutuksista vainottujen pelastamiseksi ei kuitenkaan tiedetty mitään. Ulkoministeriön virallinen linjaus oli tyly: Suomi ei ollut ottanut pakolaisia Unkarin kansannousun eikä Prahan kevään jälkimainingeissa, eikä se ottaisi pakolaisia Chilestäkään. Brotherus työskenteli sorrettujen ihmisten puolesta pääkaupungissa Santiagossa, jossa jopa 40 000 ihmistä vietiin väkivalloin valtavaksi kuulustelu-, kidutus- ja teloituskeskukseksi muuttuneelle jalkapallostadionille. Asemansa takia Brotherus itse nautti diplomaattista koskemattomuutta, mutta se ei yhtään vähennä hänen tekojensa arvostusta. Liipasinherkkien sotilaiden silmien edessä tehty ihmisoikeustyö oli hyvin vaarallista. Kiinnijääneillä olisi ollut edessään varma kuolema. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Suomen virallinen historiankirjoitus ei vieläkään tunnusta Brotheruksen inhimillisesti katsoen aivan poikkeuksellisten tekojen arvoa. Se on häpeällistä. Suurelle yleisölle Brotheruksen sankariteot paljastuivat vasta paljon myöhemmin, vuonna 2010, kun professori Heikki Hiilamo julkaisi kirjan Kuoleman listat – Suomalaisten salainen apu Chilen vainotuille (Otava). Kolme vuotta myöhemmin Tapani Brotheruksen poika, elokuvaohjaaja Tomi Brotherus ohjasi aiheesta dokumenttielokuvan Salaista diplomatiaa . Tositapahtumiin perustuva Ylen alkuperäissarja Invisible Heroes sunnuntaina TV1:ssä.