Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Kaupunki, joka elää tomaatilla

Tomaatit kiitävät linjastolla. Ne syöksyvät tunneliin, jossa jokainen tomaatti lajitellaan optisesti. Kone jakaa tomaatit halkaisijan, painon ja värin mukaan laatikoihin, joissa ne kuljetetaan kauppaan. Hallin läpi kulkee vuodessa 15,5 miljoonaa kiloa Närpiön tomaattia ja yhteensä 28 miljoonaa kiloa kasvihuonevihanneksia. Muun muassa Lidlin ja S-ryhmän pahvilaatikoita näkyy liikkuvan hallissa valtavia määriä. Tältä sen pitää näyttää, jos Suomessa haluaa nykypäivänä tehdä kannattavaa maataloutta. HS:n Rahan roadtrip on saapunut Närpiöön pohtimaan, miten suomalainen vihannestuotanto ja maatalous ylipäätään pärjäävät tulevaisuudessa. Koronavirus ei ole tämän jutun keskiössä. Se ei aiheuttanut massiivisia muutoksia vihannestuotannossa. Maaseudulla tartuntoja oli vain vähän, ja hygienian taso on erittäin korkea myös normaalioloissa. Mutta muita haasteita suomalaisessa viljelyssä riittää. Alkutuotannon osuus Suomen taloudesta on kutistunut pariin prosenttiin. Näillä leveysasteilla ja palkkakustannuksilla viljeleminen tai karjatalous ei ole helppoa. Koronavirus saattaa vielä uhata maataloutta mutkan kautta. Kun valtio ja ehkä myös EU ottavat lisää velkaa, alkaa jossain vaiheessa leikkauskohteiden etsintä. Silloin katse kohdistuu herkästi maataloustukiin. Suomen jäljellä oleva alkutuotanto joutuu koko ajan hakemaan tapoja, jolla se pysyy kannattavana. Se näkyy hyvin täällä Suomen vihannestuotannon keskuksessa Närpiössä, kun kierros jakelukeskuksessa jatkuu. Myynti- ja markkinointijohtaja Jonas Lundström kertoo, että viisi vuotta sitten Närpiön vihannestuotantoa alettiin kehittää ”markkinalähtöisempään” suuntaan. Osuuskunnan omistajat ja henkilökunta olivat seuranneet, miten kuluttajien vaatimukset kehittyivät. He halusivat esimerkiksi naposteluun valmiiksi sopivia vihannestuotteita. Jos suomalaisilta tuottajilta ei sellaisia ollut, ulkomailta kyllä löytyi. Närpiössä tehtiin kuluttajien mieltymysten pohjalta isoja investointeja. Jakelukeskukseen rakennettiin lisäosa uusia tuotteita varten. Yksi hittituote ovat pikareihin pakatut helmitomaatit, joita robotit kasaavat pahvilaatikoihin. Tomaattipikarien myynti on Närpiön vihanneksella kasvanut viidessä vuodessa 5 000 kappaleesta yli 160 000 kappaleeseen parhaina tuotantoviikkoina. Lundström selittää, että suomalaisen alkutuotannon on ollut pakko mukautua markkinoiden mukana. Pelkkä kotimaisuus ei riitä, sillä varsinkin nuoret ovat trendiherkkiä. ”Olemme uskaltaneet ottaa askeleen perinteisestä alkutuottajasta moderniksi asiakaslähtöiseksi elintarvikkeiden tuottajaksi”, Lundström sanoo. ”Omistajat ovat lähteneet tähän tosi hyvin. Onneksi he ovat reagoineet ajoissa.” Närpes Grönsaker on 37 viljelijän omistama osuuskunta, joka tuottaa melkein puolet Suomen tomaateista ja suuren osan erikoistomaateista, paprikoista ja kurkuistakin. Lundströmin tehtävänä on huolehtia muun muassa siitä, että vihannekset ovat kuluttajille houkuttelevia, jolloin niistä saa myös hyvän hinnan. Irtotomaattien ja -kurkkujen osuus myynnistä on pudonnut kuudessa vuodessa 99 prosentista 70 prosenttiin. Kasvu on tehty muualta. Vieressä pussitetaan uutuustuotetta, Minipaprika mixiä. ”Loistava heräteostostuote”, Lundström kehuu. Kirjava paprikasekoitus on pakattu pussukkaan, jonka voi ripustaa kaupassa näkyville silmien korkeudelle. Silloin se pääsee kilpailemaan naposteltavana esimerkiksi karkkien kanssa. ”Toivottavasti tämä tuote tullaan näkemään leffateattereissa, huoltoasemilla ja kaikenlaisissa nopean ostamisen paikoissa.” Tuotteiden jalostaminen on suomalaisen maatalouden iso kehityskulku. Markkinassa ei ole luonnollista kasvua, mutta sieltä pitää hakea lisäarvoa. Jalostusasteita on jo nostettu, ja sen huomaa kyllä kaupoissa. Lihantuottajat ovat keksineet, että jauhelihan voi myydä valmiina hampurilaispihveinä ja niin edelleen. Kuluttajat ovat valmiita maksamaan siitä, että saavat pitää kätensä puhtaana, välttyvät vaivalta tai säästävät aikaansa. Paljon on vielä tekemättä, sanovat alan asiantuntijat. Peruna on Suomessa sitä multaista mukulaa, jota nostetaan kaukalosta pussiin äärimmäisen halvalla kilohinnalla, vaikka siitä olisi monenlaiseksi tuotteeksi. Ja kannattaako suomalainen kaura viedä jyvinä eurooppalaiseen keskihintaan Saksaan, jossa siitä tehdään myslejä ja muuta arvokasta? Ruotsissa jalostusarvon kasvattamisessa ollaan pitkästi Suomea edellä. Lämmin ilma lehahtaa kasvoille Börje Ivarsin kasvihuoneessa. Poimijat poistavat lehtiä kasveista, jotta auringonvalo kohdistuisi tomaatteihin paremmin ja poimintatyö helpottuisi. Tänään ei ole poimintapäivä. Tomaattia poimitaan kolmena päivänä viikossa. Nopeammin kasvavaa kurkkua poimitaan kuutena päivänä. Poimijoiden tausta Ivarsin tarhalla on pääosin Vietnamissa ja Bosniassa. Molemmista maista on tullut Närpiöön merkittävät määrät ihmisiä. Heistä on muodostunut paikkakunnalle pysyvä yhteisö. Kantasuomalaisia kasvihuonetöissä näkee selvästi vähemmän. Koronavirus havahdutti monet ensi kertaa siihen, miten riippuvainen Suomen talous on ulkomaisista työntekijöistä. Mansikkatiloilla on yhä epävarmuutta kausityövoiman saamisesta maahan. Valtaosalle Närpiön vihanneksenviljelijöistä tämä ei ole ongelma, sillä toiminta on ympärivuotista ja ulkomaalaistaustaiset siten ympärivuotista työvoimaa. ”Tässä on myös ulkomaalaisia työntekijöitä”, Ivars sanoo ja osoittaa lattialla olevia pahvilaatikoita. Niiden sisällä on kimalaispesiä. Kimalaisten tehtävänä on pölyttäminen. ”Ne työskentelevät myös pyhäpäivinä.” Töissä on myös hyötyeliöitä, jotka syövät tuholaisia. Torjunta on Lundströmin mukaan Närpiön vihanneksen kasvihuoneissa noin 96-prosenttisesti biologista. Ivarsin kasvihuone on valtava. Mutta kun sen läpi on kävelty, ovien takaa löytyy vielä toinen. Ja sen takaa kolmas! Sitten käy ilmi, että näiden kasvihuoneiden takana on uusi laajennusosa. Yhteensä Ivarsilla on kasvihuonetta 6,5 hehtaaria eli melkein kymmenen jalkapallokentän verran. Eikä hän ole edes Närpiön ykkönen. Tilakokojen kasvu Suomen maataloudessa on ollut nopeaa. Alalla on jo mietitty, olisiko aika hidastaa sitä. MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg kuitenkin uskoo kehityksen jatkuvan. ”Trendi on se, että tiloista tulee entistä isompia.” Närpiössäkin osalla yrittäjistä on ollut vaikeuksia sopeutua uuteen todellisuuteen. Jotkut yritykset ovat vajonneet kannattavuusongelmiin. Nopean kasvun tavoittelu tietysti vaatii investointeja ja velkarahaa, missä on riskinsä. Yleensä ne, jotka ovat uskaltaneet investoida kasvuun ja tehokkuuteen, ovat pärjänneet hyvin. Monesti motivaatiota on löytynyt niiltä, jotka haluavat siirtää tilan vielä jälkikasvulleen. ”Kuten muussakin yritystoiminnassa, jotkut ovat valmiimpia investointeihin. Usein valmiimpia ovat ne, joilla on jatkaja tiedossa”, Lundström sanoo.