Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Kyllä kirja aina potun voittaa – kolmannes kansasta lukee noin kaksi kirjaa vuodessa, vain joka viides yltää viiteen

Happy Hour eli onnellinen tunti – tai kaksi – tarkoittaa USA:ssa sitä, että kapakassa saa arki-iltapäivän lopulla kaksi alkoholiannosta yhden hinnalla. Read Hour eli lukutunti oli puolestaan YK:n maailman lukutaitopäivänä 8.9. klo 19–20. Sellainen saisi olla ainakin joka viikko. Lukeminen, etenkin kaunokirjallisuuden, vähentää stressiä, parantaa keskittymiskykyä, hidastaa ikääntymisen haittoja ja lisää suhteellisuudentajua. Kännääminen voi olla mukana kaikissa näissä ilmiöissä, mutta vaikutus on osapuilleen päinvastainen. Voihan pottu joskus väliaikaisesti rentouttaakin. Meillä ostettujen kirjojen määrä on viidessä vuodessa vähentynyt kolme miljoonaa. Toissa vuonna lunastettiin noin 18 miljoonaa painettua kirjaa. Se merkitsi kotitaloutta kohti 71 euroa. Alkoholiin meni 620. Viime vuonna kummankin menekki hiukan notkahti. Kirjastoissa käy vielä kuhina. Keskimäärin jokainen suomalainen pistäytyy niissä kymmenkunta kertaa vuodessa, mutta vuosina 2014–2018 suomenkielisten teosten lainausmäärä romahti noin miljoonan, vaikka joka toinen meistä onkin lainaaja. Suomeksi ilmestyy vuosittain 10 000 nimikettä. Kolmannes kansasta lukee noin kaksi kirjaa vuodessa. Vain joka viides yltää viiteen. Keskimääräinen lukuaika on vartin molemmin puolin päivässä. Verkossa näprätään noin kolme ja puoli tuntia. Sähkö- ja äänikirjat hiukan korvaavat kirjojen lukemisen vähenemistä. Aleksis Kiven päivä 10. lokakuuta on vuodesta 1978 ollut samalla suomalaisen kirjallisuuden päivä. Kirja-ala on yrittänyt ujuttaa koululaisten syyslomaan myös lukulomateemaa. Kun harvat enää joutuvat/pääsevät perunamaalle, mikäs sen parempaa ajankulua olisi kuin jännittävä kirja. Mutta tunnit kuluvat lomallakin kännykkäkoomassa. Myös tekstinpätkät ovat toki lukemista, mutta kirjan mittainen kokemus on aivan eri maailmasta. Yksi suomalaisten hyvän lukutaidon "syy" on kielen pienuus. Lukeminen on harjaantunut kuvaruudun käännöstekstien parissa, kun vanhemmat ovat kyllästyneet niitä pajattamaan. Poikien lukulaiskuus ei ole vain tätä päivää. Meillä suurilla ikäluokilla oli niin paljon kavereita, ettei sisällä juuri joutanut luuhaamaan. Tosin aivan varmasti luin sekä Huckleberry Finnin että Tom Sawyerin seikkailut (Mark Twain), jotka innostivat värkkäämään ruuhen. Sitä tökittiin riu'ulla eteenpäin. Lähetysasiaa harrastanut Iida-täti toi Katolo, Kasiperin kuninkaanpoika -kirjan. Pääsin ns. mustaan Afrikkaan. Kauhua edusti Missourin uudisasukkaat, jossa sioux-intiaanit piirittivät jumalista uudisasukasperhettä. Koska hupilukemiseni on aina liittynyt pääasiassa nukkumaanmenoon, pimeän tultua olin kauhuissani. Vedin täkin korviin ja toivoin, että punanahat pysyisivät ainakin aamuun navetanvintillä, mihin kuvittelin niiden hiipineen. Näinkin kapea lukuharrastus ruokki mielikuvitusta. Jo 1910-luvulla melkein kaikki suomalaiset osasivat lukea, eikä meillä nytkään hätää ole, vaikka alle 25-vuotiaiden lukutaito on heikompi kuin vuosikymmen sitten. Täällä joka kymmenes saattaa olla heikko lukija, mutta koko Euroopassa heitä on joka viides, USA:ssa vielä useampi. Digitalisoinnin vaikutus lukemiseen kovasti huolettaa Aasiassa. Maailmassa on 800 miljoonaa eli 16 prosenttia yli 15-vuotiaista, jotka eivät osaa lukea. Ylistetyn peruskoulumme käyneissä on valitettavasti satojatuhansia, joiden lukutaito on puutteellinen. Jyväskylän yliopisto on hiljan todistanut, että sellaiset yli 62-vuotiaat, jotka lukevat uutisensa pääasiassa sanomalehdistä, ovat elämäänsä tyytyväisempiä kuin television ja internetin käyttäjät. Kirjoittaja on SK:n entinen päätoimittaja.