Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Onko vanhemmuuden arvostus ansaittava?

Yleisön palstoilla käydään jatkuvasti keskustelua siitä, että nuoret eivät kunnioita omia vanhempiaan eikä vanhoja ihmisiä yleensäkään. He käyttäytyvät ja puhuvat loukkaavasti vanhuksille. "Kirkossa ollessani huomasin, kuinka moni nuorista oli puhelimillaan. Puhelin ei myöskään pysy taskussa tunneilla tai syödessä. Onneksi kouluumme on nyt tullut puhelinparkkeja, joihin puhelin laitetaan oppitunneilla.” Tällainen on huonoa käytöstä ja kasvatusta. Suomessa ajatellaan vielä paljolti, että vanhempaa pitää kunnioittaa, koska hän on vanhempi. Taustalla vaikuttaa muun muassa kristillinen kulttuuri. Luther saattoi ajatella, että vanhemmat ovat Jumalan sijaisia maan päällä. Yleisesti ottaen nuoret arvostavat vain oman viiteryhmänsä arvoja ja asenteita. Vanhempien arvot hyväksytään vain siltä osin kuin ne yhtyvät edellä mainittuihin arvoihin. Mutta esiintyy myös mielipiteitä siitä, että vanhempien pitää ansaita kunnioituksensa ja asemansa. Äidin ja isän pitää ansaita asemansa niin kuin muidenkin, sanoo kirjailija Katriina Järvinen. Kunnioitus ansaitaan! Neuvoja ja oppeja vanhemmat kyllä kasvatusongelmiinsa tarvitsevat ja paljon niitä tarjotaankin. Mitään havaittavaa parannusta nuorison käyttäytymisongelmiin, huumeongelmiin ja koulukiusaamisiin tuskin kuitenkaan saadaan edes suurella ryhtiliikkeellä. Eivät varsinkaan vanhat ratkaisut ja mallit nykymaailmassa päde. Itse en halua tässä ruveta jakamaan viisaita neuvoja. Olen saanut nähdä maailmaa 1930-luvulta saakka ja mielestäni lasten nykyvanhemmat ovat suhteellisesti ottaen järkevämpiä, valistuneempia ja määrätietoisempia kuin minun lapsuudessani. Tuskinpa ihminen miksikään on vuosisadassa muuttunut. Sitä vastoin ympäristötekijät eli koko maailmanmeno ja kulttuurit ovat muuttuneet dramaattisesti, globalisaationkin johdosta. Verkkosukupolvet ovat siirtyneet vallankahvaan. Aikuisilla ja vanhemmilla ei voi enää mitenkään olla samaa auktoriteettia ja vaikutusvaltaa lapsiinsa kuin vielä puolisataa vuotta sitten. Eikä vanhemmilla ole enää juuri parempaa tietotaitoakaan siviili- ja työelämässä, joihin heidän auktoriteettinsa ja arvostuksensa miltei kokonaan entisaikoina perustui. Vielä sata vuotta sitten kaikki tiedot, taidot ja opit siirtyivät uusille sukupolville vanhemmilta ihmisiltä. Ei ollut Googlea. 1900-luvulla kuuluu sattuneen, että vanhusten perimätieto olisi säilyttänyt populaation hengissä luonnonkatastrofin tuhottua normaalit elinmahdollisuudet. Vain vanhuksilla oli tietoa siitä, miten ravintoa hankitaan, mitä voi syödä ja säilyä hengissä. Kun vanhukset kuolivat, he veivät laajan elintärkeän ”hiljaisen” kokemustiedon mennessään. Kirjasto oli vanhusten päässä. Veikko Kaivola Pori