Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Räpsöön Rantaparlamentti on sydämen asialla: keräsivät keskuudestaan kolehdin ja hankkivat saarelle tärkeän vempeleen

Kovan puheensorinan voi kuulla jo melkein Reposaaren kylätalon pihalle asti. Sisälle mennessä meteli vain voimistuu: on taas tiistainen aamupäivä ja Räpsöön Rantaparlamentti on koolla. Paikalla on tällä kertaa reilut 50 herraa. Pari viikkoa sitten tehtiin ennätys, kun parlamenttiin osallistui 62 henkeä. Tuoleja piti hakea jatkuvasti lisää, jotta kaikille osallistujille saatiin istumapaikka. Rantaparlamentti on instituutio, jonka juuret juontuvat jo vuosikymmenten takaa. – Kuulemma ainakin jo ennen sotaa, 1930-luvulla Reposaaren miehet kokoontuivat puhumaan politiikkaa. Puhe oli niin kovaäänistä, että melu kuului aina Mäntyluotoon asti, naureskelee Veikko Andersson . Rantaparlamentti eli pitkään hiljaiseloa, mutta vajaat 13 vuotta sitten Matti Salokangas sai idean elvyttää paikkakunnan miesten säännölliset kokoontumishetket uudelleen henkiin. – Olin kävellyt pitkään kylänraitilla, enkä tavannut siellä yleensä ketään. Kotonakin oli jo kaikki jutut juteltu moneen kertaan, Salokangas muistelee. Kaivattiin juttuseuraa, kaivattiin Rantaparlamenttia. Tätä nykyä Rantaparlamentti kokoontuu säännöllisesti joka tiistaiaamupäivä talvisaikaan. Puheenpärinää pidetään vanhalla puukoululla eli Reposaari-talolla. Lämpimämpään vuodenaikaan "viralliset" tapaamiset koululla jäävät väliin, mutta miesporukka tapaa rannassa lähes joka päivä. Koska tapaamiset ovat arkisin ja aamupäivisin, siitä voi päätellä, että mukana ei juuri ole työikäisiä. Rantaparlamenttilaisten keski-ikä on 74 vuotta. Naisia ei paikalla näy, eikä heidän puutteeseensa saa suoraa vastausta, hymyilyä vain. – Kyllä naisia on joskus mukana retkillämme, kyselijälle kuitataan. Rantaparlamentin jäsenet tekevät siis vaihtelun vuoksi välillä retkiä paitsi Porin keskustaan, myös kauemmas. On käyty aina Turussa ja Tampereella asti. – Usein meillä on myös tavallisten tiistaikokoontumisten aikana jokin teema. Jos ei ole virallista asiaa, puheensorina menee ihan mahdottomaksi, Matti Salokangas myhäilee. Tällä kertaa Rantaparlamentin kokoontuminen alkaa juhlavasti, sillä sen yksi jäsen, Kauko Welling , täyttää juuri kyseisenä päivänä 84 vuotta. Jorma Ranne soittaa hänelle "poskeaan" eli huuliharppua kahden kappaleen verran ja päivänsankari tarjoaa kaikille täytekakkua. Sitten päästään päivän tärkeään teemaan. Rantaparlamentti on koonnut joukostaan kolehdin ja hommannut rahoilla defibrillaattorin eli sydäniskurin. Sen käyttöä on saapunut esittelemään Kari Kuusisto Tampereelta. – Kyllä teidän pitäisi saada Googlen karttapalveluun merkintä myös Reposaaren Rantaparlamentista, Kuusisto vitsailee. Kuusisto neuvoo, että defi.fi -nimisestä palvelusta löytyvät kaikki rekisteröidyt sydäniskurit Suomessa. Kun parlamenttilaisista nopeimmat tutkivat hetken älypuhelimiaan, paljastuu, ettei kaikkia Reposaaressa jo olevia sydäniskureita ole ilmeisesti kirjattu palveluun. – Tämän mukaan defibrillaattori on vain Reposaaren Salessa ja Marina Merilokissa! Paikalla olijoilla on kuitenkin tietoa, että sydäniskuri on myös ainakin VPK:lla, terveysasemalla ja Junnilassa. – Saatatte ehkä miettiä, onko sydäniskurista mitään hyötyä. Jos ihminen, jolla on sydän pysähtynyt, saa asianmukaista elvytystä viiden minuutin sisällä tapahtuneesta, hänellä on ainakin 50 prosentin mahdollisuus palata vielä työelämään – tai Rantaparlamenttiin. Kannattaa ehdottomasti toimia, Kari Kuusisto kannustaa painokkaasti. Kun alustus ja koulutus ovat ohitse, lähdetään yhdessä tuumin kohti rantaa. Uusi sydäniskuri viedään Kaupparannan kioskille, josta tulee sen pysyvä sijaintipaikka. Siellä kioskinpitäjä Tarja Niemi odottelee tulijoita jo iloisena. – Kyllä minulle kerrottiin etukäteen, että tällaista on tulossa. Panin tilaisuuden kunniaksi oikein ripsiväriäkin, Niemi kertoo hyväntuulisesti. Hänen sukunsa on pitänyt kioskia jo 40 vuotta. – 20 vuoteen ei ole onneksi vielä ketään tarvinnut täällä elvyttää, vaikka kaksi kertaa on pitänyt tänne kyllä tilata ambulanssi. Tapahtuman kunniaksi Lasse Lavonen on laittanut päähänsä hienon hatun. – Melkein meillä kaikilla on tällaiset samanlaiset. Niitä pidetään vain erityistapauksissa. Ajattelin, että sydäniskuri olisi silinterin paikka, mutta muut olivat nähtävästi mieltäneet pukukoodin toisin. Matti Salokangas kiinnittää sydäniskurin kioskin seinälle. Rantaparlamenttilaiset tutkailevat sitä hetken hiljaisuuden vallitessa. Parasta olisi, jos sille ei tulisi koskaan oikeaa käyttöä. "Kyllä teidän pitäisi saada Googlen karttapalveluun merkintä myös Reposaaren Rantaparlamentista.