Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Koronan jälkeen tapaan britin, josta virus teki naapurintytön

Ventovieras mies seisahtui pöytäämme hotellin illallisella, kun olin perheeni kanssa Kanarialla pari talvea sitten. ”Anteeksi, mutta teidän täytyy olla skandinaaveja?” Harmaantunut, kohtelias britti esittäytyi Davidiksi ja pahoitteli häiriötä. Hän kertoi ihastelleensa vaimoineen vaaleaa ja sinisilmäistä jälkikasvuamme. ”Sukumme on tummatukkaista kahta lapsenlasta lukuun ottamatta. Heillä on puolansukuinen äiti. Kutsumme heitä silti viikingeiksemme.” Pari näytti ylpeänä kuvia. Juuri eläköitynyt kaksikko aikoi ensin remontoida vanhuudenkodikseen hankkimaansa huvilaa. Sitten matkustella, kunnes ikä ja kunto eivät enää salli. ”Olin työnarkomaani. Emme juuri käyneet lomilla”, David selitti. Hän oli pitkin hampain myynyt vintageautojen entisöintiin erikoistuneen yrityksensä. ” Kathleen kasvatti kolme poikaamme käytännössä yksin. Otan nyt sitäkin vahinkoa takaisin seitsemän lapsenlapsen kanssa.” Vaihdoimme sähköpostiosoitteita. Jos pari suuntaisi Suomeen, voisimme antaa vinkkejä. Jouluna ja pääsiäisenä saarivaltiosta saapuivat kohteliaat toivotukset, mutta muuten emme pitäneet yhteyttä. Kunnes koitti koronakevät. Viruksen iskettyä Britanniaan lähetin hetken mielijohteesta viestin. Siellä yhteiskuntaa ei suljettu läheskään samalla ankaruudella kuin Suomessa. Miten heillä, lähes 70-vuotiailla, meni? Kuten meillä Suomessa: Sulkeutuneina kotiinsa suuren ruokavaraston kera. Pubit ja muut huvitukset olivat Britanniassa pitkään auki. Pandemia sai kuitenkin sitä tahtia saalista, että kaksikko pysytteli viisaasti keskenään, lenkkeili ja perusti kasvihuoneen aikansa kuluksi. Vaihdoimme Whatsappiin, kun David keräsi tutuistaan koronameemi-ryhmän. ”Musta huumori pitää mielialaa yllä”, hän sanoi. Nauroimme pääministeri Boris Johnsonin kampauksille. Kauhistelimme kauppojen ostospalvelujen jonoja. Mietimme, loppuuko Brexitin juuri tehneestä maasta vessapaperi. Eräänä päivänä David otti tuskaisena yhteyttä. Toisella heidän viikingeistään oli todettu koronatartunta. Hän oli murtunut, etteivät he voineet tehdä mitään, edes käydä katsomassa lasta. Kepeys vaihtui syvyyksiin. Puhuimme kuolemasta ja siitä, olisimmeko itse valmiita lähtemään. Mitä jäisi tekemättä, jos elämä päättyisikin tähän? Entä mitä tekisimme koronan jälkeen? Jonkin ajan kuluttua sain viestin. Lapsi oli toipumassa, ja muutakin edistystä oli tapahtunut. Kävi ilmi, että kriisi oli lähentänyt sukua ja oikaissut merkittävän väärinkäsityksen: miniän juuria olikin Suomessa. Kohta minua lähestyi riemastunut nuori nainen, Amy . Hän pyysi apua. Hänellä oli vain isomummunsa nimi, syntymäaika ja tieto, että hän oli Britanniaan päätynyt Karjalan evakko. Pian tärppäsi. Amyn isomummu vaikuttaisi olevan lähtöjään noin 15 kilometrin päästä oman karjalaisen sukuhaarani alkusijoilta. Koronan jälkeen aiomme tavata naapurintytön kanssa ja skoolata sille, että tässä pandemian riivaamassa maailmassa sattuu yhä myös yllättäviä hyviä asioita. "Hänellä oli vain isomummunsa nimi, syntymäaika ja tieto, että hän oli Britanniaan päätynyt Karjalan evakko."