Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Pori Pride muistuttaa, että voi olla ylpeästi erilainen kuin muut – Perusasiat eivät muutu: tarvitsemme lisää puhetta pimpistä ja pippelistä

Seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustavan Pride-liikkeen sateenkaarilippu on monille punainen vaate. Kun Satakunnan Kansa uutisoi Porin tulevan lauantain Pride-tapahtumasta , osa verkon kommenteista oli tyypillisen tyrmääviä: miksi pitää provosoida tällaisella tapahtumalla, eihän järjestetä mitään heteromarssiakaan. Heteroiden tapahtumalle ei liene suurta tilausta tai tarvetta, koska se on yhteiskunnassamme yleisesti hyväksytty tapa muodostaa sukupuolisuhteita. Vähemmistöjen oikeuksia on tapana nostaa esiin, jotta voisimme ymmärtää, että kaikille samat oikeudet eivät ole yhtä itsestään selviä. Ylpeät heterot voivat varmasti mennä mukaan, jos pystyvät olemaan yhtä mieltä Priden perusajatuksista. Järjestäjät kertovat, että Pori Pride on ensisijaisesti mielenilmaus tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta. Kun katsoo maailman tapahtumia, Pride-liikkeelle on tarvetta. Homojen eheyttäminen näyttää edelleen olevan joidenkin uskonnollisten ryhmien asialistalla Suomessakin. Aiheeseen liittyvät kommentit johtivat Aki Ruotsalan (kd.) eroon Porissa vuosi sitten, ennen kuin hän ehti aloittaakaan pestiään toimitusjohtajana. Seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustamisen lisäksi tilausta on feminismille, rasismin vastaiselle kamppailulle – ja syrjäytymisvaarassa olevien poikien suojelemiselle. Internetin incel-ryhmissä mielestään naisten hylkimät miehet surkuttelevat seksin puutetta. Incel on lyhenne sanoista involuntary celibacy eli vastentahtoinen selibaatti. Tässä alakulttuurissa naisvihamielisyys kukoistaa. Samaan aikaan Yhdysvalloissa on presidentti, joka on tunnettu matalamielisestä kehuskelustaan, miten hän voi omasta mielestään kouria ketä naista hyvänsä. Samaan hengenvetoon voi mainita maahanmuuttajayhteisöjen kunniaväkivaltakäsitykset, joista . Etenkin miehet rajoittavat nuorten naisten vapauksia perheen kunnian nimissä. Norjan lauantaista moskeija-ampujaa epäillään myös Kiinasta adoptoidun pikkusiskonsa taposta. Patoutunutta vihaa ja pahoinvointia kohdistetaan moneen suuntaan. Järkevälle, kiihkottomalle ja moniarvoiselle puheelle seksistä, sukupuolisuudesta ja ihmisten välisistä suhteista on kysyntää. Ainahan se on mielessä, mutta seksistä puhuminen tuntuu olevan hyvin vaikeaa. Vanhempien pitäisi pystyä vähintään puhumaan pimpistä ja pippelistä ja näiden elinten toimintaominaisuuksista suuremmin kiertelemättä. Muistan yläasteelta hämmentävän koulutunnin, jolla ikääntyvä poliisisetä puhui sukupuolitautien vaaroista. Hän oli erityisen kauhuissaan aidsista, jonka hän lausui ”aissi”. Hän kertoi meille, yhtään tarinaa liioittelematta, että jos vain katsotkin sellaista ihmistä päin, jolla on tuo pelätty tauti, niin ”aissi on sussa”. Siitä tuli luokan vitsi pitkäksi aikaa. Toivottavasti koulujen sukupuolivalistus on mennyt edes nykäyksen eteenpäin. Muistan iIolla vuoden historian ja yhteiskuntaopin opettajan . Hän sanoi käyvänsä luokan kanssa ”suuren homokeskustelun”, jos joku erehtyy homottelemaan toista hänen kuullensa.