Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Rautaa reiteen ja radalle: Vierailu jenkkifutikseen toi 45 senttimetrin putken Suomen nopeimman miehen jalkaan

Etelä-Korean pääkaupunki Soul syyskuussa 1985. Kymmenen miljoonan asukkaan metropolissa käydään vuoden 1988 kesäolympialaisiin valmistavat esikisat. 100 metrillä juostaan kolme erää. Viivalle ilmestyy nimimiehiä, joukossa yksi supertähti. Erien ykköseksi kiitävät yhdeksän olympiavoittoa ja kahdeksan MM-kultaa urallaan kahminut Carl Lewis , legendan maanmies Darwin Cook ja Porin Tarmon 23-vuotias Kimmo Saaristo . Jenkit rynnivät 10,30 pintaan. Jo juniori-ikäisenä Suomen huipulle noussut porilaistähti yltää kautensa päätteeksi oman ennätyksensä tuntumaan kellottaen 10,50. Paraatimatkallaan Saaristo pistää tulevalla olympianäyttämöllä vielä paremmaksi. Montrealin olympiamitalisti Dwayne Evans vie kakkosen, Saaristo on neljäs. Lievään vastatuuleen juostu 20,79 on 35 vuotta myöhemminkin Satakunnan piiriennätys. Suomen tilastoissa aika komeilee yhä sijalla 8. – Matkat juostiin samana päivänä. Kisaorganisaatio oli vielä ruosteessa, ja menomatka Souliin sujui kangerrellen. Lensimme ensin Pariisiin ja sieltä Alaskan Anchoragen kautta koukaten Koreaan. Pitkä lento toi nestettä jalkoihin, eikä olo ollut perillä ihan vetrein, Saaristo, 57, muistelee. Kalevan kisojen hallitsija Miesten pikamatkoilla Satakunnan mainetta on viime vuodet pitänyt yllä Kankaanpään Ville Myllymäki . 1990-luvulla SM-kultaa huuhtoivat Nakkilan Harri Kivelä ja vain 46-vuotiaana traagisesti menehtynyt, vuoden 1990 mestariksi kiitänyt Noormarkun Nopsan Turo Meriläinen . Miehissä ylivoimainen satakuntalaissprintteri on kuitenkin ollut Saaristo. Eila Mikolan valmennettava oli nuorena koko Suomen mittapuulla huippulupaus. Jo 14-vuotiaana etusuora taittui aikaan 11,1. Saariston nimi löytyy piirin usean ikäkausitilaston kärjestä: muun muassa alle 19-vuotiaiden 100 metriltä ajalla 10,56 ja alle 22-vuotiaiden 200 metriltä ajalla 20,83. – Yleisurheilu kiinnosti jo alaluokilla. Tavoitteellinen harjoittelu alkoi, kun liityin Tarmon riveihin. – Minulla oli lahjoja juuri pikamatkoille. Kehitys oli junnuvuosina nopeaa. Tähtäimessä oli pitkäjänteisellä työllä nousta ensin kansalliseen kärkeen ja myöhemmin kohti maailman huippua. Määrätietoinen harjoittelu toi tulosta. ”Porin pikajuna” hallitsi sprinttimatkoja 1980-luvun alkupuolen. Satasen SM-kullan hän pokkasi neljästi peräkkäin vuosina 1983–1986. Kalevan kisojen 200 metrillä Saaristo oli lyömätön peräti kuusi vuotta. Palkintokaappiin tuli lisäksi kolme hopeaa vuosina 1981 ja 1987 sekä 100 metrin pronssi Ateenan EM-kisavuonna 1982. Tuplamestaruuden Tarmon tähti nappasi myös kotiyleisön edessä heinäkuussa 1983. – Porin stadionin etusuoralla puhaltaa pääsääntöisesti myötäinen. Sillä kertaa tuuli tuli edestä ja sää oli muutenkin sateinen ja pimeä. Kotikisoissa oli oma jännityksensä, mutta enemmän jännitin Kajaanissa 1984. – Olin hävinnyt aiemmin Jouko Hassille ja jännitykseltäni unohdin ennen kisaa tyystin ruokailun. Kulta tulikin vain yhden kurkunsiivun voimalla. Kansainvälisillä kentillä Saaristo teki läpimurtoa jo 1981. Alle 20-vuotiaiden EM-kisoista Hollannin Ütrechtistä tuliaisena oli 200 metrin pronssi ikäluokan SE-ajalla 20,83. – Lupaava arvokisastartti. Myös pikaviestissä sijoituimme kolmanneksi. Sataselta mukaan tarttui neljäs sija. Vauhdilla Pohjolan sprintterieliittiin noussut Saaristo haki harjoitteluunsa lisävauhtia USA:n länsirannikolta. Leirit Kalifornian lämmössä antoivat lahjakkuutensa todistaneelle porilaiselle uutta potkua ja näkemystä siitä, mitä harjoittelu maailman huipulla vaati. Treenireissut rapakon taakse toivat Saaristolle myös monia kansainvälisiä kaverisuhteita. Samoissa kuvioissa pyörivät muun muassa USA:n huippuaituri, Helsingin MM-kisojen pika-aitojen finaalissa juossut Sam Turner ja kuusi vuotta Saaristoa vanhempi Marty Krulee . – Martyn kanssa pidämme edelleen yhteyttä. Hän asuu nykyisin Sacramentossa. Marty on menestynyt veteraanien MM-kisoissa ja vaikka kiloja on tullut vähän lisää, satanen lentää yhä 12 sekunnin pintaan. Aika kunnioitettavaa 63-vuotiaalta. Rautaputki reidessä Viipurin Urheilijoita uransa pari viimeistä vuotta edustanut Saaristo juoksi 100 metrin ennätyksensä 10,44 Kajaanin Kalevan kisoissa 1984. Se jäi Antti Rajamäen SE:stä vain sadasosan. Kova suoritus – lähtökohdat huomioiden. Edellisenä syksynä Saariston kausi oli saanut dramaattisen päätöksen. Amerikkalaisen jalkapallon porilainen lippulaiva Bears oli houkutellut Suomen nopeinta vahvistuksekseen jo aiemmin. Syyskuussa 1983 Saaristo vastasi jenkkifutareiden kosintaan myöntävästi. Seuraukset olivat surulliset: vastustajan taklaus katkaisi pikamenijän reisiluun. – Kuului kova pamaus. Tiesin heti, että huonosti kävi. Olihan se melkoinen shokki. Operaatiossa reittä tukemaan asennettiin 45-senttinen rautaputki. Raudanluja tuki jalassa alkoi Saariston toipuminen. Valmistautumista seuraavaan kisakauteen aloiteltiin kuntopiirillä. – Kesän 1984 hyvä kisakunto oli vaikeuksien jälkeen yllätys – myös kahden vuoden kilpailutaukoa ennustaneelle lääkärilleni. Juoksin ennätykseni sekä satasella että kakkosella. Kummaltakin matkalta pokkasin SM-kullan ja kauden kruunuksi tulivat vielä Ruotsi-ottelun ykkössijat. Helsinkiläistynyt sprintteri nousi palkintopallille vielä 1980-luvun jälkipuoliskolla. Piikkarinsa naulaan pikakiitäjä ripusti vuonna 1988. – Kävin vielä Hämeenlinnan SM-kisoissa. Akilles vaivasi, mutta raahauduin silti finaaliin asti. Sen jälkeen juoksut oli juostu. Kansainvälisen liiketalouden koulutuksen aikoinaan hankkinut kolmen pojan isä on tehnyt monivaiheisen työuran pääosin pääkaupunkiseudulla. Väliin mahtui myös lyhyt työpesti vanhaan kotikaupunkiin. – Valmennuskuvioissa olin muutaman vuoden. Ihan kokonaan en ole juoksemistakaan jättänyt. Veteraanien SM-kisoihin osallistuin vanhojen seurakavereiden kanssa viestiporukalla. Jatko on vielä harkinnassa. Viestissä valoa Suomalaisen pikajuoksijan nousua maailman absoluuttiselle huipulle on odotettu pitkään. Toistaiseksi toiveet ovat olleet turhia. Muistissa ovat toki pika-aitojen eliittiin 1980-luvulla upeasti edenneen Arto Bryggaren olympia-, MM- ja EM-mitalit, mutta miesten sileillä sprinttimatkoilla maailman terävin kärki on jäänyt tavoittamatta. Vuosituhannen vaihteessa valoa tunnelin päähän toivat HIFK:n Tommi Hartonen ja Münchenin EM-nelonen Markus Pöyhönen . Hartosen hallussa ovat yhä molempien pikamatkojen Suomen ennätykset. 100 metrin SE 10,21 on vuodelta 2001, Sydneyn olympialaissa juostu 200 metrin SE 20,47 täyttää syksyllä jo 20 vuotta. 2000-luvulla toivoa arvokisojen finaalitasosta herättelivät vuorollaan muun muassa Visa Hongisto , Jonathan Åstrand ja Jarkko Ruostekivi . Viime vuosien lupauksia ovat olleet muun muassa Ville Myllymäki , Samuli Samuelsson , Eetu Rantala , Otto Ahlfors , Oskari Lehtonen ja Samuel Purola . Kesällä 2018 sinivalkoisten viestikvartetti eteni uudella SE:llä Berliinin EM-finaaliin. Tänä kesänä joukkueen iskukykyä ei päästä arvokisoissa näkemään, kun korona peruutti Pariisin EM-kisat. Pieniä vinkkejä sprinttereiden kunnosta saadaan silti viruksen varjostamana kesänäkin. – Menestys on mahdollista lähinnä EM-tasolla. Viestissä finaalipaikka olisi ollut otettavissa. Kärki menee Britannian johdolla kuitenkin yli sekunnin kovempaa, puntaroi kymmenkertainen Suomen mestari Kimmo Saaristo. Pikajuoksujen lajivalmentaja, Nooralotta Neziriäkin nykyisin valmentava Petteri Jouste painotti taannoin pikajuoksun saaneen 2010-luvulla entistä vahvemman aseman suomalaisessa lajikulttuurissa. – Jouste on kiistatta maan johtava pikajuoksvalmentaja. Luotan hänen tietotaitoonsa ja tiukkaan asenteeseensa. Lupauksia löytyy, mutta heistä pitäisi vain saada hiottua huippuja. Pikajuoksu on herkkä laji. Pahin este menestykselle taitaa silti löytyä Suomen sääoloista – valitettavasti.