Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

"Täällähän tulee sairaaksi, mieluummin menen lääkäriin" – Sähköiset terveyspalvelut yleistyvät, mutta niissä piilee syrjäytymisen vaara

Närästys, polven oire tai vamma, alaselkäkipu, olkapääkipu ... Oirekuvauksia on paljon hoidon kiireellisyyttä ja palvelun tarvetta arvioivassa Omaolossa. – Melkein kaikki vaivat löytyvät, Tuula Kaan-Toropainen , 69, toteaa huvittuneena sairauksien listaa lukiessaan. – Täällähän tulee sairaaksi. En mene tämmöiseen palveluun, mieluummin menen suoraan lääkärin, Helena Kujanperä , 66, sanoo. Tekstikoko on serkusten mielestä kohdillaan, mutta pitkät virkkeet tekevät tekstistä hieman vaikeaselkoisen. Palvelun ulkonäkökään ei heitä houkuttele. Tärkeintä, että lääkäri olisi lähellä Oman terveyden seurantaan ja ylläpitoon on saatavilla sähköisiä palveluita enemmän kuin koskaan. Omaolon lisäksi on esimerkiksi terveystietoja kokoava Omakanta ja erikoissairaanhoidon Terveyskylä – digitaalisia terveyspalveluja syntyy vauhdilla, ja niitä tulossa on vielä lisää. Uusissa terveyssovelluksissa ihmisten odotetaan osallistuvan oman terveytensä hoitoon. Niissä käyttäjä voi tarkkailla omaa terveydentilaansa, hoitaa sairauksia ja ennaltaehkäistä niitä. Palvelujen avulla varataan lääkäriaikoja ja saadaan tietoa vaikkapa leikkaukseen valmistautumisesta. Etäpalveluiden kautta ollaan tarvittaessa yhteydessä lääkäriin. Lännen Median pyynnöstä kolme eläkeläistä kokeili Omaolo-palvelua ensimmäistä kertaa. He kaikki ovat lähteneet oululaisen Vuolle Opiston ilmaiselle Digitaitoja senioreille -kurssille, jotta työelämässä opitut perustaidot eivät pääsisi ruostumaan. Toini Jämsä , 67, suhtautuu myönteisesti sähköisiin terveyspalveluihin. Hän käyttää jo sujuvasti Omakanta-palvelua, jonka kautta hän saa tarvittaessa kätevästi yhteyden omahoitajaansa. Omaolo-palvelussa hän alkaa lukea kiinnostuneena erilaisia oirekuvauksia. – Hyvä tätä on käyttää, hän kommentoi. Jämsälle sähköisiä palveluita tärkeämpää olisi kuitenkin se, että lääkäri olisi mahdollisimman lähellä silloin, kun tarvitsee. Ajanvaraukset hän hoitaa edelleen puhelimitse. Tuula Kaan-Toropainen ja Helena Kujanperä ovat myös tottuneita Omakannan käyttäjiä. He käyttävät myös Oulun Omahoitopalvelua, jonka kautta voi varata aikoja vaikkapa akuuttivastaanotolle ja kysyä lisätietoja laboratoriotuloksista. – Nuoriso varmaankin innostuu, kun he ovat muutenkin laitteidensa äärellä. Ne, jotka eivät ole tämmöistä tottuneet käyttämään, tuskin innostuvat. Tämä on varmasti sukupolvikysymys, arvelee Kaan-Toropainen. – Eiväthän kaikkia käytä verkkopankkiakaan, Kujanperä muistuttaa. Maahanmuuttajat ja yli 65-vuotiaat syrjäytymisvaarassa Sähköiset terveyspalvelut ovat parhaimmillaan hyödyllisiä, ja saadaanhan niillä nitistettyä terveydenhuollon kustannuksia, jotka ovat lähes kaksinkertaistuneet tällä vuosituhannella. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset pelkäävät kuitenkin, että ne voivat aiheuttaa sosiaalista syrjäytymistä. Syrjäytymisvaarassa ovat etenkin yli 65-vuotiaat ja maahanmuuttajat mutta myös mielenterveyskuntoutujat ja alkoholiongelmaiset. – Ennen meillä ei ole ollut juuri sähköisiä terveyspalveluita, mutta nyt satoja uusia palveluja on tulossa meille tavallisille kansalaisille ja erilaisille potilasryhmille, Aalto-yliopiston tutkijatohtori Sari Kujala kertoo. Ihmisnäkökulmaa tuotteiden ja palveluiden suunnittelussa tutkiva Kujala toimii tällä hetkellä varajohtajana DigiIN-hankkeessa, jossa ovat mukana Aalto-yliopiston ohella Helsingin yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Laurea-ammattikorkeakoulu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Ikäinstituutti. Kuusivuotisessa hankkeessa selvitetään sitä, miten digitaaliset sosiaali- ja terveyspalvelut saataisiin mahdollisimman helppokäyttöisiksi ja motivoiviksi. Sähköinen asiointi ei onnistu kaikilta, vaikka perustaidot olisivatkin hallinnassa. – Suomessa on satoja tuhansia ihmisiä, joilla ei ole edes pankkitunnuksia näihin palveluihin. Jotta sähköisiä sote-palveluja pystyisi hyödyntämään, tarvittaisiin myös terveystietämystä. Esimerkiksi laboratoriotestitulokset voivat ahdistaa, jos ei ymmärrä, mitä tulos lopulta tarkoittaa. – Terveyspalveluihin voitaisiin rakentaa sisään selityksiä, jotka avaisivat lääketieteellisiä termejä, Kujala ehdottaa. Jos taas sorrutaan liian kansanomaiseen kieleen, voi se syödä uskottavuutta. Kujalan mielestä pitäisi löytää tasapaino, jossa tieto olisi paitsi lääketieteellisesti pätevää, myös ymmärrettävää. – Usein luotetaan liikaa siihen, että tieto on automaattisesti luotettavaa, kun se on terveysammattilaisen tuottamaa. Siinä unohdetaan usein se, että kun ihminen tulkitsee tiedon väärin, ei se enää ole luotettavaa. Tavallisen ihmisen tarpeet edellä Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että sähköisten palveluiden käyttäjät ovat nuoria ja korkeasti koulutettua väkeä. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on noin 500 000 yli 65-vuotiasta, jotka eivät käytä tietotekniikkaa lainkaan. Sähköiset terveyspalvelut saattavat tavoittaa huonosti myös maahanmuuttajat, joilla ongelmia tuottavat kielen lisäksi kulttuuriset erot. Palveluiden suunnittelussa olisi Kujalan mukaan lähdettävä liikkeelle tavallisen ihmisen tarpeista. On selvää, että sama palvelu ei voi sopia kaikille erikoisryhmille, vaan osa ryhmistä tarvitsee omia sovelluksiaan. – Palveluja voi kehittää tekemällä niistä mahdollisimman yksinkertaisia, helppoja ja saavutettavia. Jos ikääntynyt ihminen ymmärtää, mitä tieto tarkoitti, todennäköisesti muutkin ymmärtävät, Kujala sanoo. Aina sosiaali- ja terveysalan ammattilaisetkaan eivät osaa kertoa asiakkailleen saatavilla olevista digipalveluista, vaikka juuri heidän suosittelunsa olisi tärkeä motivoiva tekijä. Sari Kujala kertoo, että yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa uskottavimmaksi koettiin toisen potilaan video, jossa hän kertoi käyttämästään palvelusta. Ihmiset ovat innokkaampia kokeilemaan, kun he kokevat, että palvelusta on hyötyä. Alkuinnostuksen mentyä ohi pelkkä hyötynäkökulma ei välttämättä riitä. – Jos tunnet itsesi joka kerta idiootiksi palvelua tai tuotetta käyttäessäsi, ei se kauhean palkitsevaa ole eikä palvelun käyttöä välttämättä halua innokkaasti jatkaa. Häpeä uuden oppimisen tiellä Parinkymmenenvuoden ajan Sari Kujala on tehnyt erilaisia käytettävyystutkimuksia esimerkiksi Nokialle, Koneelle ja Fiskarsille. Niissä keskeisenä tavoitteena on ollut ihmisten tarpeiden parempi ymmärtäminen. – Usein ne ovat piilotarpeita, joista ihmiset eivät välttämättä edes osaa kertoa. Tarvitaan monipuolisempia menetelmiä, joilla tutkia elämää ja ongelmia. Siten saadaan myös hyödyllisempiä palveluita ja tuotteita. Saadakseen lisätietoja eri ryhmien tarpeista, haasteista ja hyvistä käytännöistä Kujala kollegoineen osallistuu DigiIN-hankkeessa erilaisiin koulutustilaisuuksiin, haastattelee esimerkiksi maahanmuuttajia ja tekee kyselyitä. Lisäksi he tekevät sähköisten sote-palveluiden käytettävyystestauksia. Kujala on havainnut, että häpeä ja virheiden tekemisen pelko ovat uuden oppimisen tiellä etenkin digipalveluissa. – Itselläni häpeän tunne on huomattavasti vähentynyt, kun olen seurannut tietotekniikan asiantuntijoita ja nähnyt, kuinka hekin painivat samojen ongelmien kanssa. Häpeään ei ole syytä, sillä järjestelmät eivät ole koskaan niin hyvin suunniteltuja, ettei ongelmia olisi. Silloin ne ovat suunnitteluvirheitä, eivät käyttäjän virheitä, Sari Kujala huomauttaa. "Jos tunnet itsesi joka kerta idiootiksi palvelua tai tuotetta käyttäessäsi, ei se kauhean palkitsevaa ole." Sari Kujala tutkijatohtori Aalto-yliopisto