Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

SK:n entinen päätoimittaja matkasi keskellä yötä pyörän tarakalla Taivaallisen rauhan aukiolle, kun tuhoisat mielenosoitukset alkoivat: ”Mustien päiden meri sulki kaikki suunnat”

Tuoreet uutiset jopa miljoonan hongkongilaisen mielenosoituksista lakiuudistusta vastaan, jonka nojalla ihmisiä voitaisiin lähettää tuomiolle manner-Kiinaan, palauttivat mieleen sunnuntain 30 vuoden takaa. Menin rauhallisena pyhäpäivänä 28.5.1989 Hongkongissa kahden kollegani kanssa lounaalle, mutta kun tulimme ulos, edessä oli loputon mustien päiden meri. Lehdet raportoivat puolen miljoonan ihmisen mielenosoituksesta. Emme päässeet eteen, emmekä juuri taaksekaan. Kameranikin kopsahti katuun. Mielenosoittajien julisteissa Kiinan pääministeri Li Peng oli torahampainen hirviö suusta roikkuvine verivanoineen. Mutta päätragedia tapahtuisi vasta viikon kuluttua 4.6. Kuuluin yhdeksän päätoimittajan ryhmään, jonka ulkoministeriömme junaili Kiinan lehtimiesjärjestön ACJA:n vieraaksi. Kun saavuimme perjantai-iltana 19.5. Beijingiin eli Pekingiin, Tiananmenin, Taivaallisen rauhan aukion, "kapina" oli ollut päällä viikon verran. Lentokentältä päädyimme illalliselle suurlähetystöömme. Kun sitten rättiväsyneenä olin nukahtamassa, puhelin soi puolenyön maissa. Porvoolainen kollega soitti: piti mennä vallankumoukseen. Kolme meistä lähti. Levottomuuksista emme olleet kuulleet mitään. Opiskelijat ja työläiset vaativat elinolojen parantamista, korruption kitkemistä ja lehdistön vapautta, eivät uutta hallitusta. Leveällä Jianguo Lu -kadulla oli yksisuuntainen polkupyörien virta. Kolmipyöräistä polkenut opiskelija otti minut laudoista tehdylle tarakalleen ja suttasi liki viisi kilometriä aukiolle. Siellä oli jopa 100 000 nuoren perin kirjava, mutta organisoitu "leiri". Palasin hotelliin kolmelta yöllä ja soitin jutun Poriin seuraavan aamun lehteen. Uuden päivän koittaessa Beijingiin julistettiin peräti sotatila. Vielä kahtena yönä ehdin kuvailla yli 40 hehtaarin jättiaukion järkyttäviä oloja. Liki 4 000 syömälakkolaista alkoivat olla huonossa jamassa. "Saniteettitiloja" ei ollut. Aukiolle kaapatut bussit toimivat sellaisina. Punatauti uhkasi, mutta nuorissa oli marttyyrihenkeä. Hyökkäyksestä huhuttiin joka yö. Ehkä kommunistijohto arvioi nuorten uupuvan, mutta sotilaat alkoivat veljeillä heidän kanssaan. Sitten joukot vaihdettiin kauempaa tuotuihin, vierasta kiinaa puhuviin. Noin viikon "maakuntakierroksen" jälkeen kävelimme seuraavana lauantaina Shenzhenistä etelään Hongkongiin. Shenzhen oli "Kiinan Hongkong" pilvenpiirtäjiä myöten. Erikoistalousalueella harjoiteltiin kapitalistista taloutta ja kauppaa. Olimme jo kotona, kun sunnuntain 4.6. vastaisena yönä hyökkäys tapahtui. Kovan linjan Li Peng oli voittanut KKP:n sisäisen väännön. Aukiolla kuoli satoja, lähikaduilla tuhansia. Jälkeenpäin pidätettiin 120 000. Kiinan väkiluku oli tuolloin noin 1 100 miljoonaa. 80 prosenttia asui maaseudulla. Vaikka levottomuuksia oli myös muun muassa Shanghaissa ja Xianissa, miljoonakin "kapinallista" oli vain pisara meressä. Hongkongissa on noin 7,4 miljoonaa asukasta. 155 vuoden (1842-1997) historia osana Isoa-Britanniaa jätti jälkensä. Esimerkiksi etunimet ovat englantia, kuten kaupungin hallintojohtajalla Carrie Lamilla, Kiinan käsikassaralla. Kun Hongkong luovutettiin Kiinalle 1997, sille luvattiin riippumaton asema muun muassa omine oikeuslaitoksineen ja dollareineen 50 vuodeksi, siis vuoteen 2047. Mutta nykymielenosoittajat saavat tuta kumiluoteja ja 10 vuoden vankeusuhkan. Vaikka Hongkong on talousmahti, se joutuu tuomaan 70 prosenttia vedestä, 90 prosenttia lihasta ja vihanneksista sekä sähköstäkin puolet mantereelta. Erkki Teikari Kirjoittaja on SK:n entinen päätoimittaja.