Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Onnea on paikka, jossa oppii sen, miltä hiljaisuus näyttää, miltä meri tuoksuu ja mitä tarkoittaa olla jouten

Kesä ja kärpäset, sinä talven jälkeen huokaiset ja Radio Suomi sooi. Jaa Raadio Suoomi sooi. Tuttu tunnari täyttää auton ja Merikarvian keskustan hiljaisuus vaihtuu ikkunan takana viuhuvaan lepikkoon. Hiekkatie pölisee, kun isä kurvaa kohti laituripaikkaa. Seuraavaksi radiosta tulee merisää. Se on tosi kiva ohjelma. En ymmärrä siitä sanaakaan. Mökille meneminen on yksi lempijutuistani, vaikka se onkin kaukana saaressa ja lähtemiseen liittyy aina kamalasti hässäkkää. Matkalla pysähdytään pikkukaupassa ja minä saan valita saunajuomaksi lasipullollisen Aku Ankka -limpsaa. Samalla ostetaan maidot ja jugurtit, jotka sitten kaikki laitetaan mökillä köyteen sidottuun ämpäriin ja lasketaan kaivoon. Se on ihan hirvittävän jännittävää. Mietin aina, että mitä jos ämpäri keikkaa. Kaivossa näkyy mustaa vettä ja se kaikuu hassusti, kun sinne huutaa. Liikaa ei saa kurkkia, sillä pohjalla asuu Näkki. Se vie pieniä lapsia veden alle eikä päästä pois. Se varmaan joisi minun saunajuomatkin, jos ämpäri kaatuisi. Meidän vene on yhteislaiturissa ja saavuttaessa rantaan, isä ja äiti tietävät autojonon perusteella ketkä muut ovat mökeillään. Parkkipaikkaa ei löydy ikinä ja isä runttaa sinisen sianpää-Volvomme johonkin puskaan. Äiti mesoo, että ei sitä noin voi jättää ja isä huutaa, että minne sitten. Minä makaan vatsallani laiturilla ja katselen vedenalaista elämää. Rautakala! Pikkuahven! Vauva-särki! Pinnalla tanssii hyttysen näköisiä ötököitä. Tavarat puretaan ensin autosta rantaan ja sitten ne kannetaan veneeseen. Styroksinen kylmälaukku laitetaan keskelle istuimeksi. Koiramme Sani juoksee suoraan mereen ja siitä tulee kauhea haloo. Se tekee sen joka kerta ja minusta se on hirveän hassua. Kaikki eivät ole samaa mieltä. Aika usein se vene ei sitten käynnistykään, tavarat puretaan veneestä pois ja minä keksin, että haluan muuten onkia juuri nyt. Isä lähtee kaivamaan matoja, kun ne unohtuivat kotiin ja minä kysyn, että saanko auttaa, mutta kuulemma en. Veneessä koitan ehdottaa, että vika on tulpassa, mutta kuulemma ei ole, vaikka yleensä kyllä aina se on. Vasta sitten, kun keskimoottoria on riuhdottu tarpeeksi monta kertaa narulla käyntiin, koitetaan kuitenkin tulppaa ja vene käynnistyy. Kun suvi suo, mökkihaaveet täyttävät jälleen pääni. Onnea on paikka, jossa kivet ovat keikkuvia lohkareita, muurahaisia sanotaan kusiaisiksi, maidot säilötään kaivoon ja onkia saa sydämensä kyllyydestä. Paikka, jossa oppii käynnistämään keskimoottorin ja kokemaan verkkoja. Paikka, jossa on aallonmurtaja ja huussi. Paikka, jossa oppii sen, miltä hiljaisuus näyttää, miltä meri tuoksuu ja mitä tarkoittaa olla jouten. Samanlaisia muistoja haluan tarjota omalle lapselleni. Opettaa mitä onni on. Silti havahdun yhä uudelleen pohtimasta, että Särkänniemi vai pakettimatka – vaikka voisi vain olla jouten.