Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Maailma muuttuu, samoin koulutyö ja koulurakennukset – tilaratkaisuissa on arvostettava arjen asiantuntemusta

Koulujen pedagogiset uudistukset, tilaratkaisut ja uudet oppimisympäristöt, erityisesti avointen tilojen runsas käyttö, ovat herättäneet koko maassa laajaa ja kiihtynyttä keskustelua pitkin syksyä. Kasvatustieteen professorit ja lastenpsykiatrit ovat nostaneet esiin muun muassa huolia melusta, liiallisista itseohjautuvuuden vaatimuksista ja neuropsykiatrisista häiriöistä. OAJ:n Riina Länsikallio ja Nina Lahtinen ovat puolestaan pohdiskelleet julkisuudessa, perustuvatko uudet tilaratkaisut pedagogiikkaan vai säästämiseen. Runsaassa avoimien tilojen rakentamisessa voi olla ainakin osittain kyse myös kiinteistökustannusten minimoinnista. Toisaalta avoimia ja muunneltavia tiloja on kehuttu uudenlaisten työskentelytapojen mahdollistamisesta ja toiminnallisen oppimisen edesauttamisesta. Lisäksi niiden katsotaan helpottavan esimerkiksi yhteisopettajuutta. Kuten opetushallituksen opetusneuvokset Leena Nissilä ja Marjo Rissanen sekä yliarkkitehti Reino Tapaninen muistuttivat Helsingin Sanomissa 24.11., opetussuunnitelman perusteissa ei määritellä, että jokin oppimisympäristö olisi toista parempi. Ei ole mikään pakko tehdä koulurakentamisen kertakaikkista vallankumousta, vaan maltillisempikin uudistaminen on mahdollista. Raumalla on tänä syksynä otettu käyttöön uusi Pohjoiskehän koulu, jossa on luokkahuoneita, joita voi toki yhdistellä laajemmiksi tiloiksi, ja oppilailla omat pulpetit. Tutkijatohtori Tiina Mäkelän väitöstutkimuksen (2018) mukaan oppilaat itsekin kokevat, että kouluissa on paljon sellaista hyvää, joka on säilyttämisen arvoista. Mäkelä toteaakin Keskisuomalaisen tuoreessa haastattelussa (23.11.), että ”mikään ei osoita, että kertaheitolla pitäisi hylätä perinteiset luokkahuoneet, niilläkin voi olla oma tarkoituksensa opiskelun osana”. Maailma muuttuu, samoin koulutyö ja koulurakennukset. Niin pitää ollakin. Uudistamisen tulee aina perustua parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon. Uusien oppimisympäristöjen vaikutuksesta oppimiseen on kuitenkin vielä kovin vähän näyttöä. Siksi suunnittelussa olisi viisainta antaa paljon painoarvoa käytännön koulutyötä tekevien opettajien, oppilaiden ja oppilashuollon työntekijöiden näkemyksille. Uskomme, että arjen asiantuntemusta kuuntelemalla ja aidolla osallistamisella on mahdollista saada aikaan tasapainoisia ratkaisuja. Oppimisympäristöjen monipuolisuutta ja muunneltavuutta tuskin vastustaa monikaan, mutta olisi äärimmäisen mielenkiintoista tietää, moniko opettaja, oppilas tai huoltaja olisi valmis luopumaan esimerkiksi siitä, että pienellä ekaluokkalaisella on oma turvallisuutta ja pysyvyyttä luova paikka koulussa – kutsuttakoon sitä sitten vaikka jollain trendikkäämmällä nimellä kuin luokkahuone, jos se siitä on kiinni.