Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri SK Cup

”Mulla on hirveä ikävä” – Kalajoen rauha järkkyi: pienen vauvan äitiä ja isää epäillään raa’asta murhasta

Henkirikos järkyttää pienen Kalajoen kaupungin rauhaa. Pienten lasten vanhemmat ovat epäiltyinä raa’asta murhasta. – Kun ilta saapuu, ja voimat uupuu, ja kaipuu kaikesta hälvenee, sen näkee Herra ja käteen tarttuu, vie kotiin matkasta väsyneen. – Me haluaisimme, että olisit meidän nelikossa vielä, olit niin hieno ihminen. – Mulla on hirveä ikävä. Tällaisia muistokirjoituksia oli liimattu post it -lapuilla Kalajoen Erkintiellä sijaitsevan luhtitalon alakerran päätyasunnon ikkunaan. Hieman rähjäisen näköisen asunnon ikkunassa sisäpuolella oli liikennemerkin tapainen, jossa luki stop. Kaksi kynttilää oli sytytetty muistoksi kotonaan 62-vuotiaana kuolleelle liikuntarajoitteiselle naiselle. Juttu jatkuu videon ja kuvan jälkeen. Surmatun naisen ikkunaan jätettiin koskettavia muistoviestejä. Murha yksissä tuumin Nainen tapettiin kotiinsa teräaseella perjantai-iltana. Poliisi otti aluksi kiinni neljä, mutta jäljellä on nyt kaksi epäiltyä. Epäillyt ovat 34-vuotias nainen ja 35-vuotias mies, pariskunta. Iltalehden selvityksen mukaan pariskunta on ollut aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja jakanut runsaasti kuvia lapsistaan ja perhe-elämästään. Parilla on kaksi pientä lasta. Hellittelysanoja on jaettu myös parin lasten kuviin. – Rakas poikamme, isä kommentoi vielä epäillyn teon jälkeen kera surullisen hymiön. Pariskunta on elänyt huumehuuruista elämää. Miehellä on rikostuomioitakin. Nytkin heidän epäillään olleen surmatyön aikaan alkoholin ja mahdollisesti lääkkeiden tai huumeiden vaikutuksen alaisina. Oulun käräjäoikeus vangitsi molemmat maanantaina 13. tammikuuta. Syytteennoston määräpäiväksi määrättiin 16. huhtikuuta. Molempia epäillään murhasta todennäköisin syin. Heidän uskotaan tappaneen naisen yksissä tuumin raa’alla tavalla. Koulu vieressä Paikalliset kuvailevat Erkintien halpoja vuokrataloja levottomiksi. Poliisipartio on tuttu näky. Erilaista häiriötä on harva se päivä. Aivan tapahtumapaikan vieressä on Merenojan parakkikoulu. Keskiviikkopäivänä yläkouluikäisiä lapsia pyöri alueella paljon. Puheet viikonloppuna tapahtuneesta julmasta väkivallanteosta olivat levinneet koululaisten keskuudessa. – Aivan sairasta. Varmaan niille lapsille on parempi, kun eivät muista tästä tapahtuneesta isoina mitään, huikkasi eräs. Hyvinvointijohtaja Anne Mäki-Leppilampi tiedostaa tilanteen ja sen mahdollisen traumaattisuuden kasvaville lapsille. – Henkirikoshan on aina järkyttävä tapaus ja koskettaa uhrin ja tekijöiden omaisia laaja-alaisesti. Apua koululaisille on tarjolla. – Olemme keskustelleet asiasta koulun nuorisotyöntekijöiden kanssa ja muiden auttavien työntekijöiden kanssa, että mikäli nuorilla on tarpeita, he tietävät kyllä, kenen puoleen kääntyä. Meillä on nuorisotyöntekijät, sosiaaliohjaajat ja kouluterveydenhoitajat kouluilla. Asiasta voi keskustella tarpeen mukaan myös avoimissa nuorisotaloilloissa. Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Mikä motiivi? Emme tavoittanut tiistaina eikä keskiviikkona jutun tutkinnanjohtajaa kommentoimaan asiaa. Poliisi ei ole suostunut kertomaan, mitä epäillyt itse ovat tapahtuneesta kertoneet. Motiivi on selvittelyn alla. Paikkakunnalla pohditaankin raa’an teon motiivia, syytä tapahtuneeseen. Paikallisella huoltoasemalla arvellaan, että huumausaineet liittyvät asiaan. Himangalta kahvittelemaan tullut Erkki Riikonen soimasi kovin sanoin huumausaineita alueella levittäviä. Harvinaislaatuinen, raaka, puolustuskyvyttömään henkilöön kohdistunut rikos koskettaa luonnollisesti. – Totta kai. Eihän se hyvältä tunnu. Täällä harvoin tapahtuu tämmöistä. Normaalisti alueella puhuttaa Riikosen mukaan kuntien huono taloustilanne. Viimeksi hän kertoo lukeneensa siitä tuoreimmasta lehdestä. Taloudellinen ahdinko, työttömyys ja niiden tuomat ongelmat voivat ajaa ihmisiä myös äärimmäisiin tekoihin, hän näkee. – Ahdistunut ihminen. Siitä tulee vaarallinen. Pahimmalta tuntuu murhasta epäiltyjen vanhempien pienten lasten puolesta. – Siinäpä sitä ollaan, Riikonen pudistaa päätään.