Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Marjakausi alkaa vaikean kevään jälkeen, mutta paikallisia nuoria ei juuri pelloilla näy – ”Ajattelin, että kun on tämä korona-aika, niin ehkä täällä tarvittaisiin poimijoita”

33-vuotias Sanna Kiiskinen oli ensimmäisen kerran töissä marjatilalla 15 vuotta sitten. Seuraavan kerran kahdeksan vuotta sitten. Nyt taas tänä kesänä. – Ajattelin, että kun on tämä korona-aika, niin ehkä täällä tarvittaisiin poimijoita. Täällä on Tuomisen Marjatila Euran Harolassa. Viimeksi Kiiskinen oli tilalla töissä vuonna 2012, ensin myyjänä ja sitten poimijana. Tilan ja sen emännän Merja Peltosen hän tunsi entuudestaan, koska on kotoisin samalta kylältä. Tuomisen tilalla kasvaa monenlaista lajiketta: sambaa, rumbaa, salsaa, polkaa ja sonataa. Onpa pellolta varattu yksi kaistale myös korona nimiselle mansikkalajikkeelle. – Vähän tässä mietimme, että mitähän torilla tuosta koronasta ollaan mieltä, Merja Peltonen naurahtaa. Tällä hetkellä Kiiskinen on tilan ainoa suomalainen poimija. Mansikkapelloilla työskentelee hänen lisäkseen joukko ukrainalaisia. He tekevät pitkää päivää auringossa. – Edellisinä kesinä meillä on ollut ukrainalaisten lisäksi töissä romanialaisia, latvialaisia, venäläisiä ja puolalaisia, Peltonen kertoo. Peltonen sanoo, että ottaisi mielellään töihin myös paikallisia nuoria, mutta sopivia tekijöitä on vaikea löytää. Aikainen herätys on monelle liikaa. – Tämä ei ole mitään ihan helppoa hommaa, hän pohtii. Peltosen mukaan ulkomaiset poimijat sitoutuvat työhönsä, koska he myös asuvat tilalla kesän ajan. Työ marjapelloilla ei pelottanut Sanna Kiiskistä kahdeksan vuotta sitten, eikä se pelota nytkään. Työpäivä alkaa aamuviideltä ja loppuu ennen puoltapäivää. On helpompaa herätä aikaisemmin ja työskennellä viileässä. – Alussa menee 2–3 päivää, että keho tottuu työhön. Alaselkä ja reidet ovat ensimmäisten päivien jälkeen kipeitä, mutta sen jälkeen ei ole mitään ongelmia, Kiiskinen kertoo. Poimimiseen hänellä ei ole mitään tiettyä tekniikkaa. Aamut menevät enemmän kyyryssä ja loppupäivä kyykyssä. Muutamalla ukrainalaisella poimijalla on polvisuojat, mutta Kiiskinen ei ole sellaisia koskaan käyttänyt. Työssä pitää olla täsmällinen. Koska peltotyöstä maksetaan kilohintaa, tekee helposti mieli poimia vain muhkeimpia mansikoita. – Pitää katsoa marjojen kypsyyttä. Lisäksi lintujen syömät ja kuihtuneet mansikat on kerättävä pois, Kiiskinen selittää. Kuva-artesaaniksi kouluttautunut Sanna Kiiskinen haluaisi tulevaisuudessa työskennellä maatalous- tai metsäalalla. Loppukesän suunnitelmat ovat kuitenkin valmiina. – Ajattelin lähteä mustikanpoimijaksi, hän toteaa. Mattilan Marjatilalla kevät on ollut hankala ja tulevaisuutta on katseltu huolestunein silmin. Tarja Matomäki kertoo, että tähänastinen kausi on ollut vähintäänkin mielenkiintoinen. – Olemme uusien asioiden edessä. Tilanne on tällä hetkellä kohtalainen. Tällä hetkellä tilalla työskentelee noin 80 ulkomaista työntekijää. Normaalisti poiminta- ja istutushommissa olisi reilut 100 poimijaa. – Meiltä puuttuu noin 10 prosenttia tarvitusta työvoimasta. Työntekijäpulaa on tarkoitus paikata rekrytoimalla paikallisia poimijoita. Matomäki kertoo, että torstaihin mennessä hakemuksia oli tullut 87 kappaletta. Kiinnostusta työtä kohtaan löytyy. – Katsotaan montako saadaan rekrytilaisuuden jälkeen. Maanantaina kello 7 sen näkee. Tämän vuoden satotilanne näyttää hyvältä Ensimmäiset marjat alkoivat kasvaa kasvihuoneissa ja kasvutunneleissa toukokuussa. Etelä- ja Lounais-Suomessa marjaa on jo reilusti avomaassa, mutta pohjoisemmassa joudutaan odottelemaan vielä hetki. Aurinkoiset ja lämpimät säät nopeuttavat sadon kypsymistä. Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton asiantuntijan Tomi Pousin mukaan tuleva kausi näyttää hyvältä. – Uhkakuvia oli kyllä ilmassa, mutta ei tässä ole katastrofitilannetta. Suurin osa sadosta saadaan poimittua. Minkäänlaista satopulaa ei ole havaittavissa, Pousi vakuuttaa. Mansikoita riittää siis kesäpöytiin yllin kyllin. – Mansikoiden osalta tilanne näyttää hyvältä, Pousi kertoo. Kaudesta olisi voinut tulla hyvin erilainen. Ensin talvi asetti omat haasteensa, kun jatkuvat sateet sekä kevään vaihtelevat lämpötilat saivat aikaan jonkin verran talvivaurioita. Myöhemmin pandemia esti ulkomaisten kausityöntekijöiden pääsyn maahan. – Osalle tiloista kausipoimijat pääsivät ennen rajoituksia. Osa sai työvoimaa pelloille paikallisista. Hallituksen lievennykset kuitenkin auttoivat paljon.